Dexterin elämää lakeuksilla

Nyt on sitten elämän ensimmäinen tottisviikonloppu takana. Leiriä piti Johanna Nivala Kauhajoen Koiraharrastajien hallilla. Ensimmäisenä päivänä oltiin hallilla noin 8 tuntia ja toisena päivänä selviydyttiin vähän nopeammin. Yllättävän rankkaa oli, vaikka koko ajan melkein istuinkin .

Onneksi otin Dexterin mukaan, sillä mielenkiintoisen leiristä kuitenkin teki se, että myös itse sai osallistua. Me “saatiinkin” aloittaa ihan ensimmäisinä ja tehtävänä oli treenata niin kuin yleensäkin treenattaisiin. Hieman siinä sormi meni suuhun, kun hallilla oltiin vasta toista kertaa treeneissä, mutta yritin vähän leikkiä Dexterin kanssa, jonka jälkeen otin seuraamista ja istu-maahan-seiso- liikkeitä. Ennen omaa vuoroa ei oikeastaan jännittänyt, mutta kiusaantuneisuuden tunne tuli pikemminkin oman vuoron aikana, kun tiesi, että kaikki seuraavat ja sitten on se hiljaisuus…. Tämä oli aivan uutta mulle; yksilösuoritus, jota muut seuraa. Onhan sitä tullut jonkin verran pidettyä esitelmiä koulussa ja töissä eri henkilömäärille, ja vähän yli viikon päästä esiinnyn noin 150 hengelle, mutta tämä oli ihan jotain muuta… Musta on tullut urheilija!

Jokaisen oman suorituksen välillä pidettiin aina purku, jossa analysoitiin ohjaajan tekemisiä. Mulle ja Dexterille ei tullut sinänsä mitään uutta; leikkimistä pitää opetella vielä ja muistaa vapautus- käskyt sekä treenit pitää muistaa pitää lyhyinä. Uutta oli se, että pystyn ehkä palkata Dexteriä enemmän lelulla, mitä olen luullut. Ostinkin paikan päältä pallon ja heitin patukan mäkeen. Seuraavilla kierroksilla meitä sitten ohjattiin samalla, kun treenattiin. Yhteensä meillä oli 2 vuoroa per päivä. Ensimmäisellä Dexter ei oikein leikkinyt. Mua jännitti ja sitäkin- tosin tottisosuus meni aika lailla niin kuin yleensäkin. Seuraavilla vuoroilla päästiin jo enemmän tekemisen makuun.

Mulla onkin ehkä pallohullu poika

Harmittaa tosi paljon, että vasta nyt on oikeastaan löydetty hyvä paikka treenata. Aiemmin ollaan seisty kentillä sen tunnin verran ja koiran nassuun on tungettu nameja minkä ehtii ilman minkäänlaista viettiä… Tainnut tulle D:lle aika paska kuva tottiksesta, mutta ei voi mitään. Nyt on nyt, Dexter on vielä nuori ja oon onnellinen, että jossain vaiheessa heräsin ja jäin miettimään, miksei olla edistytty.

Tähän viikonloppuun vielä: koirakoita oli yhteensä 8, mikäli oikein muistan. Suurin osa oli jo edistyneempiä, mutta myös toisia pentuja löytyi. Oli kummallista, kuinka paljon havainnoitavaa ohjaajasta löytyy. Mun harjoittelijan silmissä kaikkien suoritukset näytti hyvältä, kun taas toiset puuttuivat joka asiaan, pilkun viilaajat  :) .

Tämä artikkeli kirjoitettiin Sunnuntaina, Tammikuun 24. 2010 klo 19:36 luokkaan tottis. Voit seurata artikkelin kommentteja RSS 2.0 virran avulla. Voit jättää kommentin, tai viitata artikkeliin omilta sivuiltasi.