Dexterin elämää lakeuksilla

Tänään oltiin jälleen tottistelemassa Kauhajoella. Dexter meni tosi hyvin! Leikki alkaa sujua; Dexter ensinnäkin kiinnostuu pallosta, jahtaa sitä, pitää suussaan ja tuo mulle. Puruote on vielä löysä eikä irti-käskyjä paljon tarvita, kun Dexter antaa pallon aina vapaaehtoisesti. Myös saaliin voittamisen jälkeen Dexter alkaa mälvätä lelullaan eikä tarjoa sitä heti aktiivisesti mulle. Näissä kohdissa pitäisi itse olla nopeampi ja ottaa lelu pois.

Seuraaminen sujui hienosti. Palkkana oli ekaa kertaa juusto! Tuntuu, että nakit ovat kärsineet pienen inflaation enkä uskaltanut pallolla ottaa seuraamista, kun Dexter ei tavoittele sitä yhtä innokkaasti kuin ruokaa. Joitain liikkeitä pystyy pallollakin ottamaan, mutta seuraamisessa pallopalkka on haastava. Otettiin ekaa kertaa hallilla käännös oikealle, jossa D jäi jälkeen, mutta tuli sieltä muutama hyväkin suoritus. Lisäksi tehtiin ekan kerran pepputreeniä, jossa minä sekä Dexter oltiin yhtä pihalla.  Täytyypä harjoitella sitä iltaisin… mutta tuli tästäkin osiosta pari vauhdikasta käännöstä! Kaiken kaikkiaan D oli aktiivinen, pysyi kontaktissa ja oli koko ajan valmis tekemään jotain. Myös itse olen saanut juonen päästä kiinni ja alan hahmottaa uutta treenaustyyliä.

…Palkkaan vielä; Juusto toimi tosiaan mainiosti sekä oman käden asento (oon sitä vähän haeskellut tällä viikolla). Oikein tunsi, että D seuraa hyvin; suorassa ja pää ylöspäin. Joskus se alkaa tavoitella makupalaansa niin, että tekee pohkeenväistöä vasemmalle ja pääkin on ihan vintturassa. Noh, tämä tietty johtuu vain ja ainoastaan mun käden asennosta, joten oma vika. Muistan, kun mulle kerran sanottiin, että sen vaan tuntee, kun koira on oikeassa asennossa, vaikka ei katsoisikaan . Nyt alkaa tämä tunne vahvistua

Reenien jälkeen pysähdyttiin metsätiellä ja D paineli taas menemään. Hallilla tulin jutelleeksi mm. agilitystä, jota ajattelin D:n kanssa koettaa jossain vaiheessa. En itse oikein syty agilitystä, mutta uskon, että se voisi sopia sille. Se kuitenkin tykkää juosta ja olla vauhdissa. Hyvä kuitenkin saada tottis nyt ensin mallilleen. Ja kesällä keskitytään hakuun + jälkeen! Haluja olisi kokeilla vaikka mitä lajeja, että kohta täytyy laittaa jo toinen koira tilaukseen. Ja onhan sitä vähän tullut jo katselleeksi

Tänään oli jälleen tottistreenit Kauhajoella. Ensimmäinen kierros meni vähän lämmitellessä, mutta toinen kierros olikin jo paljon parempi. Ennen ekaa kierrosta D törmäsi hallin ulkopuolella olevaan postilaatikkoon ja se ehti pelästyä. Hallin sisälläkin se vaikutti uupelolta ja sitten tietysti itse meinasin lopettaa leikkimisen, kun ei oikein onnistunut (täytyy nyt muistaa olla itse innokas!)… Onneksi ohjaaja kehotti vielä yrittämään leikittämään D:tä, jolloin se lähtikin ihan kivasti mukaan. Seuraamista tehtiin tällä kertaa nameilla varmuuden vuoksi. Seuraavalla kierroksella leikkiminen onnistui paaaljon paremmin ja sain D:n kantamaan esinettä! Jihuu! Pojaltahan tippuu kaikki suusta alta aikayksikön, mutta nyt se juoksi hienosti pallo suussa .

Voi olla, että Dexterin ikä ja mörkökausi vaikuttaa myös tuohon treenaamiseen, kun välillä se tuntuu pelkäävän jopa seiniä ja välillä sitten taas kaikki on hyvin. Höh, yritä nyt ottaa selvää. Vietti kyllä tipahtaa kuin kaivoon, jos vähänkään tulee yllätyksiä. Viikolla tottistelin Dexterin kanssa etupihalla ja heitin pallon vahingossa seinään vapautuksessa. Siitähän MR. D ei pitänyt lainkaan. Pelästyi ja lähti istuskelemaan ovelle… Piti tehdä kunnolla töitä, että sai sen sieltä edes vähän leikkimään uudestaan ja sitten tietysti varoa, ettei paineista sitä taas liikaa. Ei oo helppoa.

Reenien jälkeen käytiin metsätiellä kävelemässä. D spurttaili ihan innoissaan. Syvästä lumesta se ei välitä yhtään. Joka kerta se lähtee aluksi mun perään esim. pellolle, mutta tajutessaan, että nyt onkin syvempää lunta, se kääntyy ja lähtee takaisin tielle!

jee! Blogi toimii jälleen! Päivitysten aikana alkoi tulla jo vieroitusoireita…

Tässä vielä lisää kuvia viikonlopun tottisleiriltä. Kaikki kuvat on ottanut Helena Peltonen.

Nyt on sitten elämän ensimmäinen tottisviikonloppu takana. Leiriä piti Johanna Nivala Kauhajoen Koiraharrastajien hallilla. Ensimmäisenä päivänä oltiin hallilla noin 8 tuntia ja toisena päivänä selviydyttiin vähän nopeammin. Yllättävän rankkaa oli, vaikka koko ajan melkein istuinkin .

Onneksi otin Dexterin mukaan, sillä mielenkiintoisen leiristä kuitenkin teki se, että myös itse sai osallistua. Me “saatiinkin” aloittaa ihan ensimmäisinä ja tehtävänä oli treenata niin kuin yleensäkin treenattaisiin. Hieman siinä sormi meni suuhun, kun hallilla oltiin vasta toista kertaa treeneissä, mutta yritin vähän leikkiä Dexterin kanssa, jonka jälkeen otin seuraamista ja istu-maahan-seiso- liikkeitä. Ennen omaa vuoroa ei oikeastaan jännittänyt, mutta kiusaantuneisuuden tunne tuli pikemminkin oman vuoron aikana, kun tiesi, että kaikki seuraavat ja sitten on se hiljaisuus…. Tämä oli aivan uutta mulle; yksilösuoritus, jota muut seuraa. Onhan sitä tullut jonkin verran pidettyä esitelmiä koulussa ja töissä eri henkilömäärille, ja vähän yli viikon päästä esiinnyn noin 150 hengelle, mutta tämä oli ihan jotain muuta… Musta on tullut urheilija!

Jokaisen oman suorituksen välillä pidettiin aina purku, jossa analysoitiin ohjaajan tekemisiä. Mulle ja Dexterille ei tullut sinänsä mitään uutta; leikkimistä pitää opetella vielä ja muistaa vapautus- käskyt sekä treenit pitää muistaa pitää lyhyinä. Uutta oli se, että pystyn ehkä palkata Dexteriä enemmän lelulla, mitä olen luullut. Ostinkin paikan päältä pallon ja heitin patukan mäkeen. Seuraavilla kierroksilla meitä sitten ohjattiin samalla, kun treenattiin. Yhteensä meillä oli 2 vuoroa per päivä. Ensimmäisellä Dexter ei oikein leikkinyt. Mua jännitti ja sitäkin- tosin tottisosuus meni aika lailla niin kuin yleensäkin. Seuraavilla vuoroilla päästiin jo enemmän tekemisen makuun.

Mulla onkin ehkä pallohullu poika

Harmittaa tosi paljon, että vasta nyt on oikeastaan löydetty hyvä paikka treenata. Aiemmin ollaan seisty kentillä sen tunnin verran ja koiran nassuun on tungettu nameja minkä ehtii ilman minkäänlaista viettiä… Tainnut tulle D:lle aika paska kuva tottiksesta, mutta ei voi mitään. Nyt on nyt, Dexter on vielä nuori ja oon onnellinen, että jossain vaiheessa heräsin ja jäin miettimään, miksei olla edistytty.

Tähän viikonloppuun vielä: koirakoita oli yhteensä 8, mikäli oikein muistan. Suurin osa oli jo edistyneempiä, mutta myös toisia pentuja löytyi. Oli kummallista, kuinka paljon havainnoitavaa ohjaajasta löytyy. Mun harjoittelijan silmissä kaikkien suoritukset näytti hyvältä, kun taas toiset puuttuivat joka asiaan, pilkun viilaajat  :) .

Dexter kävi tottistreeneissa Kauhajoen Koiraharrastajien hallilla tänään. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun oli kunnon treenit. Aiemmin käytiin tutustumassa lähinnä halliin. Paikalla oli noin 7 koirakkoa ja hallin mittari näytti onneksi nollaa. Ulkona auton mittari näytti -17 astetta, mikä tuntui hirmu vähältä näiden pakkasten jälkeen.

Koirat otettiin vuorotellen halliin ja katselin ensin muiden suoritukset läpi. Siinä ajassa tuli oikein hinku hakea jo D radalle varsinkin, kun leikkimistä ollaan harjoiteltu nyt ahkerasti. Täytyy sanoa, että kuukauden aikana on tulokset alkanut näkyä ja ollaan päästy lähemmäs oikeaoppista leikkimistä. Pelkäsin vähän etukäteen, että uusi paikka vie Dexterin huomion leikkimisestä, mutta mitä vielä! Sehän oli ihan innoissaan ja leikki tosi hyvin, vaikka oli uusia ihmisiä ja hajuja läsnä. Kotiläksyksi saatiin kehumisen oikeaa ajoitusta. Myös omaa aktiivisuutta pitäisi vähentää ja antaa koiran tehdä enemmän töitä. Opeteltiin myös leikkimisen päättämistä, mikä oli ihan uusi juttu mulle. Nyt on taas hyviä ohjeita tulevia leikkituokioita varten.

Leikkimisen jälkeen halusin ottaa seuraamista, sillä me ollaan hukattu touchi siihen. Pentuna seuraamista harjoiteltiin imuttamalla, mutta Seinäjoen koirakoulussa alettiin harjoitella sitä ehkä vähän liian vaikeasti (ja aivan liian pitkiä pätkiä!). Seuraaminen muuttui puuduttavaksi ja tylsäksi jopa omasta mielestä… Mitä lie Dexter sitten ajatteli. Nyt sitten palattiin imuttamisen tyyliseen seuraamiseen. Jokatapauksessa tehdään seuraaminen niin, että otetaan max. 5 askelta ja nami on koiran ulottuvilla. Nyt on taas virtaa!!! D sai kehuja suorasta asennostaan, jota on kehuttu joskus aikaisemminkin. Hyvä Dex mex, älä vaan ala vääntyä.

Lopuksi otettiin vielä istu, maahan ja seiso-käskyt ja päätettiin treeni luoksetuloon. Ai niin! D joutuu laihikselle! Mulla on lihava poika…. No ei vaan… ei se nyt mikään lihava ole, mutta voisi kuulemma olla laihempi . Olin ihan ihmeissäni, sillä mun mielestä Dexter näyttää tosi kapealta ja solakalta, mutta hyvä, että tästä sanottiin! Nyt pitää vaan miettiä ruokailut uusiksi, sillä Dexter syö kuitenkin vaan nappulaa, järsii luita ja saa yhden siankorvan päivässä, joten nappulasta tuo vähennys on melkein pakko tehdä. Voi toki olla, että liikuntakin on vähentynyt talven aikana.

Treenien loputtua puhuttiin vielä sattumoisin siitä, että näyttelyissä koirilta usein vaaditaan vähän tukevampaa olemusta kuin sitten esim. pk- lajeja harrastettaessa. Mietin, että pätisikö sama rhodesiankoiriin… Eli Dexter voisi olla hyvinkin menevä mies näyttelyihin, mutta pk-koirat koulukiusaa sitä, kun se on pyylevä.. voi pientä. Mitenkäs tällainen nyt on päässyt käymään.

Kotimatkalla pysähdyttiin Kyrkkärillä ja sielä olikin toimintaa!