Olen parina päivänä vainonnut muita koirakoita. Hakeudun hakeutumalla ohitustilanteisiin ja kohta kaikki tunnistavat sen hullun, joka lenkkeilee kamelinsa kanssa. Voihan se olla hieman omituista, että muutan suuntaa yks kaks, kun huomaan takaa tulevan koiran ja ohituksen jälkeen kuljenkin taas perässä. kiäh, kiäh.
No mistäs tämä nyt kumpuaa? Pentulenkiltä! Sain viime sunnuntaina uusia ideoita ja olen ottanut ne heti käytäntöön. Tänään jopa heräsin aikaisemmin, jotta ehdin tehdä tarpeeksi pitkän lenkin ja löytää toisia koirakoita. Idea oli oikeastaan vanha, mutta näin sen uudessa valossa. Tapani mukaan pyydään Dexteriä sivulle, jos se loittoaa liian kauas, mutta ohitustilanteissa en ole tätä tehnyt. Olen ajatellut, että se kiihdyttäisi Dexteriä entisestään, jos se yhtäkkiä joutuisi käntymään kesken kaiken ja menettäisi näköyhteyden vastaantulevaan koiraan. Toinen mietintä on ollut se, että meidän käännökset haittaisi myös vastaantulevaa koirakkoa. Olenkin yrittänyt pitää vauhdin tasaisena ja ohittaa vastaantulevat normaalisti.
Viime pentulenkillä sain tosiaan sitten neuvon käyttää sivulle pyytämistä myös ennen ohitusta ja se itseasiassa toimi aivan päinvastoin kuin odotin. Se rauhoittaa ja rauhoittaa myös ehkä vastaantulevaa koiraa, kun Dexter joutuu välillä kääntyä palatakseen vierelleni. Tänään otin pitkästä aikaa jopa nakit mukaan palkitakseni D:tä hienoista ohituksista. Tosin tehokkuus riippuu kyllä aina vastaantulevastakin koirasta ja monesta muusta, mutta nyt on taas yksi valaistus koettu.
Jotta ei liian optimistinen kuva lenkeistä tulisi, niin kerrotaanpa kuitenkin yhdestä ei-niin-mukavasta ohituksesta. Törmäsin yhteen lähellä asuvaan naiseen, joka oli myös koiransa kanssa lenkillä. Koira on iso, musta villakoira tms. ja sillä on semmoinen välkkyvä heijastin… heheheheh. Koira on tullut joskus muulloinkin meitä vastaan, mutta paljon kauempaa. Nyt kyseinen ”välkky” (kuten olen koiran nimennyt) tuli sitten tiellä omistajansa kanssa vastaan ja pysähdyin Dexterin kanssa heidän luo rupattelemaan. Dexter alkoi vetää hulluna naisen koiraa kohti ja alkoi murista! Toinen koira puolestaan oli täysin välinpitämätön ja katseli muualle. Ihmettelin, mistä moinen käytös ja nostin pannasta kunnolla, että sain käännettyä Dexterin toiseen suuntaa, mutta sekös Dexteriä vihastutti ja jätkä päätti yrittää purra mua! Puremisyritys oli todella vaisu; pieni hipaisu hampailla, mutta se sai mut todenteolla ihmettelemään Dexterin käytöstä. Ilmeisesti se suuttui niin paljon mun estelemisestä, että päätti yrittää ojentaa mua. Illalla googletin “koira puree omistajaansa” ja oli lohduttavaa huomata, että google tunnisti kyseisen hauan jo ennen kuin pääsin lauseessa lopppuun 
. Tänään vielä kysäisin NouHaun Minnalta hänen mielipidettään ja analyysi oli, että nou hätä. Dexteriltä keinot vaan ei näytä loppuvan. Tällä hetkellä tuntuu, että se on onnistunut neuvottelemaan n. 30 cm etumatkan musta…
Mitäs muuta… Aion piinata lenkkeileviä koirakoita jatkossakin ja suunnitteilla on pyytää heitä pysähtymään hetkeksi, niin saan välkky-episodin uusiksi. Lisäksi aion pyytää heiltä saisinko ohittaa heidät useammankin kerran kuin vain kerran (tai sitten vain kävelen edestakaisin) hehehehehe.
Dexterin paskan syöntiin on tullut piste. En ole päästänyt sitä enää yksin pihalle, vaan menen sen mukaan ja seison kokkareiden päällä ja hymyilen ivallisesti, kun se yrittää kaivaa niitä jalkojeni alta. Dexterin laihdutuskuuri on toiminut ja se syö nykyään 3*1,5 dl nappuloita päivässä. Jokaisen ruuan eteen pitää lisäksi tehdä töitä, sillä vaikutti siltä, että alan olla joku hemmetin catering. D on virkeämpi ja palvelualttiimpi ja sekös sopii mulle.
