Jipii! Sain sivupalkin kuntoon! Kiitos Roopen, joka neuvoi koodaamisessa. Nyt mäkin osaan taas jotain uutta. Tietokoneella näpräilyn jälkeen lähdin hiihtämään ilman rekkua, kun menin Halliskalle. Sielä on sen verran mäkiä, ettei Dexter ole ihan valmis vielä niihin maisemiin.
Tahkon kehdot jäi ja nyt ollaan taas kotosalla. D:llä viikonloppu oli mennyt mainiosti. Kuulemma vähän oli mun perään haikaillut ja reagoinut ensimmäisenä iltana joka ääneen ulko-ovelta. Vastaanotto ei kuitenkaan ollut sen mukainen; Dexter kiukutteli sunnuntaina, steppaili edessäni, nakkeli niskojaan ja yritti komentaa. Hyvin pian se kuitenkin väsähti ja nukkuikin tosi pitkään. Aamulla se piti melkein raahata sängystä ylös, että päästiin lenkille.
Tänään huomion hakeminen jatkui ja D mylläsi raivolla tyynyjä olohuoneen sohvalla. Pienen ojennuksen jälkeen se rauhoittui ja alkoi katsella televisiota, sillä sielä esiintyi David Beckham. Pojallani on onneksi hyvä maku, vaikka se ihastuukin aina miehiin…
Meikä lähtee tänään Tahkolle Osuuspankin talvipäiville. Dexter jää Miikkan hoitoon kotiin viikonlopuksi. Voi kun tulee ikävä pientä… Maanantaina sitten tottistreeneihin, niin saadaan poika heti kuriin viikonlopun riehumisen jälkeen.
Löydettiin tänään tosi hyvä paikka esineruudulle! Hyvän paikan löytämistä on rajoittanut ladut, joita on vedytty joka paikkaan, mutta nyt löytyi tosiaan hyvä, aurattu metsätie, jossa maasto oli vaihtelevaa. Dexter oli tohkeissaan esineruudusta ja odotti kärsimättömänä autossa, kun tampattiin sille pieni alue. Autossa odottelu tekee hyvää sille, koska se on niiiiin toimintavalmiina, kun se lopulta otetaan ulos, että leikkimisetkään ei paljoa kiinnosta. Pitää vaan päästä nopeasti esineruutuun 
.
Nuuh, nuuh. Täälä se on.
Tehtiin kolme lähetystä ja kaikki esineet löytyivät. Dexter jaksaa keskittyä todella hyvin etsintään, sillä yleensä se on malttamaton ja tottiksessakin alkaa vikistä heti, jos mitään ei tapahdu. Jäljellä ja ruudussa se kuitenkin keskittyy hyvin ja on pitkäpinnainen. Olenkin huomannut, että Dexteriä on turha “auttaa” kovin nopeasti. Tällä kertaa esineet pudoteltiin maahan vähän vaivihkaan, jotta saatiin haastetta. Kunnon lumikerros auttoi myös peittämään suoran näköyhteyden esineisiin. Viimeinen esine heitettiin kuitenkin selvemmin ja näkyville, jotta saatiin onnellinen loppu ruudulle. Palautus nyt taas oli ihan jotain muuta kuin palauttamista; Dexter juoksee esine suussaan ohi metrikaupalla . Noh, kyllä se siitä. Pääasia, että työskentelee ruudussa innokkaasti.
Ruudun jälkeen leikittiin piilosta. Piilosta siksi (eikä hakua), koska maalimiehet on tuttuja enkä tamppaa D:lle mitään erillistä aluetta . Kunhan pidetään hauskaa. Miikka meni ensin piiloon ja sovittiin, että se yrittää pitää Dexterin luonaan ja haukuttaa sitä vähän, että ehdin paikalle. Hieman oli “hauku”- käsky unohtunut, mutta nopeasti se muistui mieleen.
Hauku! Hauku! …. ei hyppää…
Meikäläinen löytyi myös
Metsästä löytyi myös mukava kallio, jonka päälle tuli halu kiivetä. Miikkan kanssa mietittiin, että mistä kohtaa olisi paras nousta kalliolle ja pääseeköhän Dexter ylös, niin samantien suhahti eräs sinitakkinen ohi ja hyppäsi muutamalla loikalla kalliolle… Me ähellettiin sitten perässä, kun D meitä jo odottelikin ylhäällä.
Jees. Illalla vielä pentulenkille opettelemaan jälleen hihnassa kävelyä. Voi samalla avautua viime viikon niskuroinnista…
D kypsänä kalliolla. Toisilla kestää, toisilla ei.
Tänään oltiin taas Kyrkösjärvellä. On se vaan niin ihme paikka. Nousin autosta ja ylläni leijaili tämä:
Jos olisin seiväshyppääjä, olisin saanut varmasti äijää jalasta kiinni. Dexter ei hypännyt heti autosta ulos, vaan tyytyi ihmettelemään aluksi moista takapenkiltä. Kyrkkärillä oli tällä kertaa myös muita koirakoita, hiihtäjiä ja moottorikelkkailijoita sään innoittamana. Aiemmin ollaan törmätty mm. mönkijäsafariin! Dexterillä riitti siis silmäiltävää ja vähän jännitti, että se lähtee johonkin suhaamaan, mutta onneksi pysyi lähettyvillä. Hiihtäjätkin saivat mennä vierestä ihan rauhassa eikä suksihirviö käynyt heidän välineisiinsä kiinni.
Dexterillä on hauska tapa innostua jäästä. Samanlaisen reaktion aiheuttaa myös mopatut lattiat, jotka ovat yleensä vähän liukkaammat. Aiheuttaakohan jää muiden koirissa tällaista liikehdintää?
Loppiainen on ollut tekemistä täynnä. Aamulla herättiin siihen, kun Dexter oli oksentamassa sänkyyn. Saatiin tyrkättyä se onneksi lattialle, mutta se asteli samantien omaan sänkyyn ja oksensi sinne. Ulos tuli iso luun sirpale. Pesin Dexterin sängyn ja menin uudestaan nukkumaan. Myöhemmin heräsin tekstiviestiin. Työkaveri pyysi salille, kun meillä on 10 päivän ilmaiset kuntokortit sinne. Nähtiin Lady linella 12.00. Meinasin kuolla elämäni ensimmäiseen spinningiin. Vilkuilin sivuille huijaako kukaan muu kuin minä ylämäissä. Spinningin jälkeen oli ”lady body”- tunti. Lady body tekee ylävartalon liikkeitä niin kauan, että lihaksiin pistää eikä punnerusasennosta jaksa nousta enää ylös…
Tulin kotiin lady tunneilta ja lähdin saman tien hiihtämään Dexterin kanssa. Halusin esitellä sille sukset ja oli muutenkin niin hieno ilma. Dexter kaivoi suksia lumen alta ja seisoi edessä. Mitään pulkka- skenaariota ei onneksi tapahtunut… Lumen alta paljastui myös vähän vettä (hiihdettiin järven jäällä), joten sukset liimautui siihen kiinni enkä päässyt enää eteenpäin kuin astelemalla. Lopuksi otin sukset käsiin ja tarvoin lumessa eteenpäin. Dexteriltä lähti housut jalasta!? En ymmärrä miten se sen teki, mutta ehkä ne kastui ja venyi… Päätettiin kummatkin, että nyt saa riittää ja lähdettiin menemään. D:n reebookit ja mun sormet oli ihan jäässä siinä vaiheessa.
Loppupäivän kellistelen tv:n edessä. Huomenna taas töihin pariksi päivää ja sitten edessä viikonloppu. Luvassa tottista ja pentulenkkeilyä.
Dexter kaivaa suksia lumesta
Housut vielä jalassa
Nyt, kun suurin osa on saanut varmasti postinsa, voin julkistaa tämän vuotisen joulukortin:
tadaaa!
Vakuutin itselleni, että Dexterin kuvaa en korttiin ainakaan laita, sillä se olisi aikasta ennalta-arvattavaa. Näin siinä sitten käytiin. Toivottavasti kortit pysyivät koossa postissa
Viikonloppu meni Tampereella isänpäivää viettäen. Tampereella oli hieman enemmän ehkä lunta kuin Seinäjoella ja Dexteriäkin alkoi kiinnostaa lumi enemmän. Yhden ongelmankin lumi toi tullessaan, sillä Dexter tekee asiansa nyt sitten mihin vain, missä on lunta…. Kaupan pihassa keskellä parkkipaikkaa pidin katseeni tiiviisti maassa ja nolostelin, kun Dexter lorotteli tyytyväisenä…
Lauantaina mentiin Miikkan paapan luo ja Dexter pääsi testaamaan hissiä. Hyvinhän se sinne pujahti, mutta oli sen näköinen, että vatsasta otti, kun hissi lähti ylöspäin. Olin varannut siansorkan ja puruluun mukaan, että Dexterillä olisi muutakin tekemistä kuin pyöriä jaloissa. Kaikki saivatkin olla suhteellisen rauhassa, kun Dexter nakersi luitansa keskellä lattiaa. Hilpeyttä aiheutti Dexterin ilmavaivat ja välillä jouduttiin tuulettamaan koko kämppää, kun Dexter päästeli menemään …raukka 
Illan tullen Deeku oli kovin väsynyt, kun koko päivän oli yrittänyt pysyä kaikkien kannoilla, jahdannut pihassa lintuja ja leikkinyt naapurien koirien kanssa, vaikka aita oli välissä.
Sunnuntaina mentiin Dexin kanssa Tampereen keskustaan totuttelemaan erilaisiin paikkoihin. Mentiin rappusia ylös ja alas, pyörittiin juna-aseman laiturilla ja käytiin aseman sisälläkin hengailemassa. Eniten Dexteriä pelotti se, kun mentiin maasillan alta ja autojen äänet kaikui tunnelissa. Muuten meni hyvin-sisätiloissa veti vähän enemmän kuin pihalla, mutta rappusetkin tultiin alas ihan nätisti, ettei emäntä lentänyt naamalleen. Olen niin tyytyväinen, kun Dexter seuraa mihin vaan reippaalla mielellä, vaikka vähän jännittääkin. Kertaakaan ei ole liukuovien, hissien, rappusten tms. edessä lyönyt hihnoja kiinni ja kieltäytynyt liikkumasta mihinkään. Kaupunkiosuuden jälkeen mentiin Rauhaniemelle, jossa D sai olla vapaana. Rauhaniemi oli upea paikka. Järvi oli täysin tyyni ja ilma sumuinen.
Rauhaniemi
Tänään olin tehokas. Menin töistä suoraan kauppaan ostamaan nakkeja jäljestykseen. Mukana oli 1,50€, joten täytyi ostaa Popseja ja paikallinen Atria jäi hyllyyn. Sen jälkeen ajoin pellolle, jossa ei ollutkaan niin pimeää kuin olin ajatellut. Lintujakaan ei näkynyt tai kuulunut. Tein melko suoran jäljen ja loppuun loivan kulman, niin että itse varmasti tiesin, missä se menee. Kotona odotti Dexter ja Miikkan sille ostama uusi lelu: zeepra.
New Best Friend
Zeepra tuli korvaamaan nallen, joka kesti yllättävän kauan.
Nalle tarvii kasvojen kohotuksen
Kotona hetken oltua lähdettiin ajamaan jälki. Olin varustautunut otsalampulla ja hyvällä mielellä, että kyllä tätä pimeälläkin voi tehdä. Alussa Dexter oli hieman liian innokas, mutta loppua kohden taas parani. Viimeinen loiva kulma meni ihan sudeksi. Olisi varmaan pitänyt laittaa enemmän nakkeja. Pimeyden kanssa ei ollut kyllä lainkaan ongelmaa, ihan turhaan olin maitoillut… Jäljen jälkeen lähdettiin koirapuistoon katsastamaan kavereita. Dexter oli ihan hulluna, kun huomasi mihin tultiin. Sain pidellä remmistä oikein kunnolla ja veinkin sen ensin koirapuistosta pois päin rauhoittumaan. Sitten yritettiin kävellä jotenkin nätisti aitauksen ovelle asti. Otan nykyään remmin irti jo ennen kuin mennään sisään. Joskus on käynyt niin, että toiset koirat pöllähtää saman tien paikalle ja remmiä on enää vaikea saada irti. Kaiken lisäksi aiheuttaa vain lisää jännitystä, kun vieraat koirat ympyröi Dexterin ja omistaja tempoo vielä hihnan päässä. Puistossa oli tänään paljon koiria ja sellaisia, joita en ollut aikaisemmin nähnyt. Dexter ei tuntunut olevan kovin innoissaan, se kun on vähän rasisti (ei kelpaa mikä tahansa leikkiseura), mutta juoksenteli sitten päättömästi toisten perässä.
Sekalaista sakkia
Rexteri leikkii
Viikonloppu meni vilkkaasti. Päästiin puuhastelemaan ensimmäistä kertaa valoisalla talviaikaan siirtymisen jälkeen, sillä pimeys on todellakin tuottanut päänvaivaa jäljestämisen ja ulkoilun kannalta. Perjantai-iltana oli koirakoulu, jossa kerrattiin loppukokeen liikkeitä eli istumista, perusasentoa ja seuraamista. Otin Miikkan mukaan, että se voisi ottaa valokuvia (todistusaineistoa) kentältä. Harmi kuitenkin, että kuvista ei tullut oikein minkäänlaisia, kun oli niin pimeä. Lauantaina aurinko paistoikin sitten hienosti. Tein jäljen läheiselle pellolle pitkästä aikaa Dexterille ja se seurasi sitä ihan hyvin. Alussa pelästyi hautausmaalta kuuluvaa haravoimisen ääntä ja tuhisi aina välillä, kun keräsi makkaran paloja, mutta rauhoittui sitten. Jäljestämisen jäkeen lähdettiin Kyrkösjärvelle ihastelemaan maisemia ja ihmettelemään jäätä. Yritin harjoitella myös noutamista, mikä lopuksi onnistuikin, mutta aluksi kapulaa oli kiva vain kaivaa hiekasta. Kyrkkärin jälkeen käytiin kotona, minkä jälkeen lähdettiin vielä tapaamaan Sallaa. Harjoiteltiin vähän seuraamista ja noutamiseenkin satiin hyvä vinkki, jota tuli heti testattua eli juoksee koirasta lujaa poispäin, niin palauttamiseen tulee vauhtia. Ja tulihan sitä! Eikä kapula tippunut liian aikaisin suusta.
Kyrkkärillä
Kapula saa vääränlaista kyytiä
Kiihdytyssuora
Kentällä
