Dexterin elämää lakeuksilla

Dexter on raapinut korviaan ja silmiään aina välillä, joten päätin ostaa apteekista alkajaisiksi korvanpuhdistusainetta, sillä korvakäytävät muuten näyttävät minusta hyviltä… ei siis toivottavasti mitään tulehdusta.

Korvatippojen käyttöohje menee näin: “Laita 4 tippaa ja hiero korvaa kevyesti. Anna eläimen ravistella päätään ja puhdista korva vanulla”. Helppoa siis! Vai onko? Ehdottaisinkin näin julkisesti, että korvatippojen käyttöohjetta muutettaisiin hieman tähän suuntaan: “Varmista, että sinulla on riittävästi apujoukkoja. Sulje kaikki ovet ja rajaa tila mahdollisimman pieneksi (näin estät koiran karkailun). Laita päällesi huonot vaatteet. Kuivaharjoittele tippojen laittamista jo etukäteen ja harjoittele myös hyvän kuristusotteen ottamista koirasta, sillä jos epäonnistut vain kerrankin tippojen laittamisessa, tietää koira ikuisesti sen jälkeen, mitä olet tekemässä. Älä lannistu. Korvatippojen kuuluisi osua korvan sisäpuolella, mutta saat papukaija- merkin jo pelkästä päähän osumisesta.”

Korvatippojen tuoksuinen Dexter lähti tänään tervehtimään ystäväänsä Oskaria. “Leikkiminen” kuvaa huonosti tapaamista… oikea termi voisi olla “ratsastus”. Voi pojat. Dexter huohotti hikeä puhkuen kokonaiset puolitoista tuntia ja yritti astua Oskaria. Oskari kantoi hätäpäissään hanskaa ja yritti saada D:tä kiinnostumaan siitä, mutta eih… Dexter kävi niin kuumana, että unohti jopa kakkahätänsä… Ja loput voitte päätellä itse. Kotiin tultuamme Dexter istui eteisessä itkien ja nytkin se voivottelee vähän väliä selkäni takana. Minulla on haastava tehtävä edessä; miten kertoa Miikkalle, että hänen poikansa taitaa olla.. shhhhhh.

Viikonloppu alkoi yövierailla ja rock bandillä. Novascotiannoutaja Molla tuli tervehtimään Dexteriä pitkästä aikaa ja menoa riitti. Käytiin aluksi tutustuttamassa Molla ja Dexter toisiinsa puolueettomalla reviirillä, jonka jälkeen tultiin vasta meille. Viime kerralla tuli pientä rähinää, kun Dexter pöllähti yks kaks Mollan  luo Vaasaan. Molla on kipakka daami ja pitää kyllä puolensa D:n seurassa. Pienen kokonsa ansiosta se mahtuu myös sängyn ja olohuoneen pöydän alle ja sehän Dexteriä harmittaa. Kaikki paikat pysyivät onneksi ehjänä menosta huolimatta. Miikka pelkäsi aluksi playstationin johtojen puolesta, mutta kompastui niihin lopulta itse rikkoen pleikkarin etupaneelin… hienoa. Tällä kertaa rock bandin soittaminen ei häirinnyt lainkaan Dexteriä, kun sillä oli kaveri. Normaalisti se vihaa kyseistä peliä ja on keksinyt oivan tavan saada peli loppumaan; se pyytää ulos! Kun peli laitetaan paussille ja joku lähtee avaamaan oven, niin D tekeekin u-käännöksen. Sama toistuu niin monta kertaa, kun joku vain jaksaa lähteä ovea avaamaan. Juoni koira…

Tänään olisi ohjelmassa vielä jäljestäminen. Oon suostutellut Miikkaa, että se tekisi jäljen tällä kertaa, niin tulisi harjoiteltua muidenkin askelia. Saa nähdä päästäänkö pellolle asti. Jostain syystä Miikkaa väsyttää.

Dexter ja Nita

Tänään oltiin pidemmän tauon jäkeen hakutreeneissä Vaasassa. Dexter on ollut pari kertaa hakutreeneissä Seinäjoella, mutta porukka on nyt tauolla, joten päätettiin mennä Vaasaan. Vaasan treenit on toistaiseksi myös parempaan aikaan, jolloin ei tarvi tehdä mitään dramaattisia kalenterimuutoksia tai käydä työnantajan puheilla, josko voisi lähteä aikaisemmin töistä…

Treenit sujui todella hyvin alkuhankaluuksien jälkeen. Dexter veti ohjaajaa kohti niin kovasti parkkipaikalla, että kaulapanta napsahti irti! Olin ihan öö enkä oikein tiennyt, mitä ajatella, mutta onneksi oli kuristuspanta mukana. D oli muutenkin niin innoissaan jo pelkästä jännityksestä, että siinä oli pitelemistä. Toinen sykettä nostattava seikka oli se, että kaikki ottivatkin koiransa mukaan metsään, kun Seinäjoella ne on jätetty aina autoon. Olin ihmeissäni, mutta sitten selkisi: koirat sidottiin puuhun odottamaan vuoroaan, sillä itse treenipaikalle oli sen verran pitkä matka, että autosta koirat hakemalla olisi mennyt turhaa aikaa. Vähän jännitti jättää D “yksin” puuhun kiinni ja vielä epävarman pantavirityksen kanssa. Hyvin se kuitenkin meni. Tottakai D oli hirmu iloinen, kun tulin sitä jonkun ajan päästä puusta hakemaan. Tehtiin noin 4 näkölähtöä ja Dexter ampaisi perään kuin ohjus. Taisi päästellä samalla jännityshöyryjä ulos. Naisia seurasi keskilinjalle takaisin paremmin kuin miehiä, josta ohjaajakin huomautti. Tuli mieleen, että eipä meillä ole ennen maalimiehiä ollutkaan eikä ole ollut tokossa tai muualla miehiä opettajina. Kuvia hakutreeneistä en vielä ottanut, kun en viitsinyt alkaa ihmisiä heti ahdistelemaan…. Tosi hieno reissu ja seuraavalla viikolla uudestaan, oli hyvät treenit D:lle! (Kotona vasta tajusin, että olin laittanut pannan väärin kiinni hihnaan eli vain yhdestä lenkistä, kun siinä on kaksi. Äly hoi. Mietinkin miksi ne on siinä..)

Haun jälkeen mentiin vielä tapaamaan Nitaa. Dexter on ollut koirapuistokiellossa viime viikon ja ollaan harjoiteltu enemmän hallintaa. “Tulokset” näkyivät hyvin ja D oli paljon kuuntelevaisempi kuin viime kerralla Myös sunnuntain perinteinen pentulenkki meni todella hienosti, kun päästiin Seinäjoelle takaisin. Dexter käveli suurimman osan lenkistä moitteettomasti. Rautatieasemalla D alkoi vetää, kun kävelimme junan vieressä (saapui juuri laiturille ja lähti sitten liikkeelle). Olihan se varsin jännä juttu ja tällä kertaa mentiin eri ovesta aseman sisään. hui!