Dexterin elämää lakeuksilla

31.12.2009 Dexter 8.5 kk

Vuoden viimeisenä päivänä on hyvä muistella mennyttä vuotta. Parasta vuodessa 2009 oli ehdottomasti Dexter, joka valloitti elämäni täysin.

Dexter tuli meille juhannuksen jälkeen juuri remontoituun asuntoon. Hieman etukäteen pelotti laittaako se Vepsäläisen sohvat palasiksi, mutta näin ei onneksi käynyt (ainakaan vielä). Dexter nukkui ensimmäiset yöt hyvin ja oli muutenkin rauhallinen pentu. Päiväunille Dexter ei suostunut menemään ilman nukuttujaa ja siihen hommaan kelpasi vain äiskä. Päiväunien tarve kävi yleensä ilmi käyttäytymisestä. Noin puoli kuukautta sitten Dexter meni ensimmäistä kertaa eri huoneeseen nukkumaan kesken kaiken, kun katsoimme tv:tä! Olin pöyristynyt ja vakoilin oven suulta hengittääkö se…

D on osallistunut pienestä pitäen kaikkeen ja ollut aina innokas tekemään asioita. Yksityistunnit, koirakoulu ja pentulenkit astuivat kuvioihin D:n ollessa n. 4 kk. Kaikissa harrastuksissa on useimmiten ollut mukavaa sen kanssa. “Ei-mukavaa” on johtunut lähinnä omista, liian kovista odotuksista. Kovapäisyyttäkin ja juonikkuutta tästä otuksesta löytyy, mutta koskaan ei ole tarvinnut käyttää erityisen kovia otteita. Dexter on loppujen lopuksi ollut kuuliainen ja tottelevainen koira. Luulen, että pentulenkit ovat olleet yksi meidän yhteistyön pelastus. En tiedä olisinko pystynyt kouluttamaan Dexteriä yhtä johdonmukaisesti ilman avustusta tai puuttumaan oikeisiin asioihin. 

Osallistun mm. sängyn petaukseen joka aamu (Dexter 4-5kk)

Lähiaikoina on tullut mukaan kissamaisuus, koiven nostaminen ja vahtiminen. Dexter pitää huolen takapihalla, että puutkaan ei heilu, kun hän on partiossa. Sisällä Dexter ei vielä vahdi eikä hauku, vaikka joku tulisi sisään. Harmi, sillä meillä kävi tv-lupatarkastaja vierailulla…

Seuraavana vuonna toivon, että pääsemme enemmän kiinni tottikseen ja siitä tulisi säännöllinen harrastus. Toivon myös, että haun tai jäljen parissa päästäisiin askel eteenpäin ja pääsisimme kokeilemaan rauniohakua. Ja ennenkaikkea tietenkin toivon, että hyvä yhteistyömme jatkuu. Onnea uudelle vuodelle 2010! ja koeta kestää D ilotulitus!

Dexter  luovutusikäisenä

Huh! Keskiviikkona suunnistimme heti Tampereelle Miikkan vanhempien luo. D oli aika levoton koko illan eikä oikein rauhoittunut paikalleen. Yöllä kaikki heräsivät siihen, kun Dexter kiipesi portaita pitkin yläkertaan hirvittävän kolinan kanssa. Nuo portaat ovat niin jyrkät, että itseäkin hirvittää eikä Dexteriä ole koskaan viety ala- tai yläkertaan niiden kautta. D oli siis omin päin lähtenyt valloittamaan yläkertaa. Kolinan jälkeen kuului kuitenkin normaalia tepsuttelua, joten kaipa se yläkertaan selvisi kunnialla. Seuraavana päivänä päätettiin sitten harjoitella kulkemaan portaita sekä ylös että alas valvonnan alla ja täytyy sanoa, että kyllä ihme koira on, kun menee melkein pystysuoria rappusia alaspäin… D:n telemark- tyyli on aika pelottavan näköinen ja kuuloinen, mutta jotenkin se kuitenkin onnistuu pysymään pystyssä. D oli niiiin ylpeä, kun osasi mennä portaita pitkin ja näytti äitille ja iskälle moneen kertaan, miten niitä portaita oikein kuljetaan (ja niin monta kertaa, kun äiskä käski, jotta ehti saada hyvän kuvan)

Jouluaattona kävimme myös Miikkan papan luona ja kolmella eri hautuumaalla. Dexter sai auton hälyttimet päälle jokaisella hautuumaalla ja cittarin pihassa. On se taitava.

Tampereella tuli vedettyä myös pulkkaa…. ikävä kyllä. Vastedes D ei voi olla samassa kuvassa tai lauseessa pulkan kanssa. Se meni aivan sekaisin pulkasta tai oikeastaan siitä, että minä istun pulkassa ja liikun sukkelaan eteenpäin. D hyökki kimppuun, puri nenästä, käsivarresta ja varasti hanskani. Senkin vatipää! … Sillä vaan menee kaikki niin helposti yli…

Noh. Joulupukki tuli kuitenkin, vaikka vatipää oli läähättänyt hullun kiilto silmissä koko päivän pienellä ylikierroksella. Joulupukille sanottiin “vuh,vuh” ja otettiin takapakkia. Lelukin unohtui ottaa pois suusta haukkumisen ajaksi. Joulupukki oli kuitenkin eri kiva mies, jolta sai paketteja. D haki niitä yksitellen ja tarkasti sen jälkeen vielä muidenkin paketit. Dexter sai mm. pehmoleluja, haalarin ja luita. Pari pehmolelua silputtiin Teuvalle. Yksi jäi henkiin.

Joulupäivänä lähdettiin Teuvalle vanhempieni luo. Matkan varrella pysähdyttiin Jalasjärven Saarijärvellä. Kerrassaan hieno paikka! Teuvalle saapui myös molla, joten aika kului Dexterillä sutjakasti. Luita järsittiin, lelut revittiin ja painittiin. Isä oli kantanut kaikki vanhat matot sisälle ja vuorannut kaikki lattiat, jotta elikot ei naarmuttaisi niitä. Lopputulos oli kuitenkin se, että kaikki matot olivat rullalla kaikissa huoneissa. Vessankaan ovi ei enää auennut jossain vaiheessa iltaa, kun matot olivat rullaantuneet sen eteen. Isä yritti ylläpitää kontrollia ja oikaista mattoja vähän väliä (koko ajan) ja hoki “rauha, rauha”…. Molla ja Dexter olivat yhtä kuulolla kuin kuurot voi yleensä olla.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Huomenna palaamme arkeen ja suunnistamme Vaasaan treenailemaa eli toisin sanoen ajan 160km yhteensä, että joku vie esineen D:lle metsään. Se hakee sen, mutta ei tuo takaisin ja sitten kiristellään hampaita. Pentulenkki starttaa illalla ja välipäivinä luvassa ehkä tottista. Muuten! Ilmoitin Dexterin Johanna Nivalan tottisleirille, joka pidetään Kauhajoella tammikuussa. Minä ja D ollaan esimerkkikoirakkona siellä. Hi hii…

Saarijärvi

Molla ja Dex 

Kun maass’ on hanki ja järvet jäässä

ja silmä sammunut auringon,

kun pääsky pitkän on matkan päässä,

ja metsä autio lauluton,

käy lämmin henkäys talvisäässä

kun joulu on –, kun joulu on –

Ei huolta, murhetta kenkään muista,

ei tunnu pakkaset tuikeat,

vaan laulu kaikuvi lasten suista,

ja silmät riemusta hehkuvat,

ja liekit loistavat joulupuista,

kun joulu on –, kun joulu on –

On äiti laittanut kystä kyllä,

hän lahjat antaa ja lahjat saa,

vaan seimi, pahnat ja tähti yllä

ne silmiin kalleina kangastaa;

siks’ mieli hellä on kristityllä,

kun joulu on –, kun joulu on –.

          Alpo Noponen

Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2010!