Panostusta keppeihin
Joulukuun 12. 2009
Tein D:lle jäljen ja harjoiteltiin taas esineruutua. Ruutu meni mielestäni hyvin ja on mukava huomata, että Dexteriltä esinemielenkiintoa yleensä löytyy. Lähetin sen kaksi kertaa ruutuun ja kummallakin kerralla tuli esineet takaisin, joten lopetin siihen. Harjoitus oli samanlainen kuin aiemminkin eli Dexter tulee hihnassa mukaan ja näkee mihin esine laitetaan, sitten vähän kaartaen palataan lähetyspaikalle. Tätä tehdään nyt sitten niin kauan, että D pystyy hakea esineen pidemmältä matkalta ja luovuttaa sen kunnolla, sitten siirrytään kahteen esineeseen… Pakko pitää tästä kiinni, sillä olen hieman hätäinen ja toiminnan ihminen, että hyvä laittaa itselle merkkipaaluja.
Vireystilan kohottamista ennen esineruutua
Jäljelle laitoin ensimmäistä kertaa kaksi keppiä. Tein jäljestä lyhyemmän kuin aikaisemmin ja helppoon maastoon. Aiemmin keppi on ollut jäljen päässä ja ollaan leikitty sillä, mutta en tiedä riittääkö pelkkä leikkiminen lisäämään keppimielenkiintoa. Niinpä tällä kertaa palkkasin Dexterin ja kehuin toooooosi paljon, kun vain nuuhkaisi jäljellä olevaa keppiä. Sen lisäksi leikittiin sitten viimeisellä kepillä… Täytyy tehdä samantyylisiä harjoituksia, niin näkee, miten D alkaa keppeihin suhtautua. Tavoitteena on, että Dexter ilmaisisi kepit tuomalla ne minulle.
Muuten ei sen kummempaa. D herätti meidät aamulla murisemalla olohuoneessa jollekin eli ei millekään (juoni koira!), kantoi vaatteitani näytille, kun menin takaisin nukkumaan ja päivemmällä söi omia ulosteitaan. Miikka oli paniikissa ja sulki huoneiden ovia, ettei kakkakoira pääse sänkyyn ja yritti estää ulosteen syöntiä. Minä sanoin, että koira on koira. Kai sillä jokin tarve on, kun ulostettaan syö, vaikka se meistä vastenmielistä onkin. Nyt vitamiiniostoksille.
