Dexterin elämää lakeuksilla

Löydettiin tänään tosi hyvä paikka esineruudulle! Hyvän paikan löytämistä on rajoittanut ladut, joita on vedytty joka paikkaan, mutta nyt löytyi tosiaan hyvä, aurattu metsätie, jossa maasto oli vaihtelevaa. Dexter oli tohkeissaan esineruudusta ja odotti kärsimättömänä autossa, kun tampattiin sille pieni alue. Autossa odottelu tekee hyvää sille, koska se on niiiiin toimintavalmiina, kun se lopulta otetaan ulos, että leikkimisetkään ei paljoa kiinnosta. Pitää vaan päästä nopeasti esineruutuun .

Nuuh, nuuh. Täälä se on.

Tehtiin kolme lähetystä ja kaikki esineet löytyivät. Dexter jaksaa keskittyä todella hyvin etsintään, sillä yleensä se on malttamaton ja tottiksessakin alkaa vikistä heti, jos mitään ei tapahdu. Jäljellä ja ruudussa se kuitenkin keskittyy hyvin ja on pitkäpinnainen. Olenkin huomannut, että Dexteriä on turha “auttaa” kovin nopeasti. Tällä kertaa esineet pudoteltiin maahan vähän vaivihkaan, jotta saatiin haastetta. Kunnon lumikerros auttoi myös peittämään suoran näköyhteyden esineisiin. Viimeinen esine heitettiin kuitenkin selvemmin ja näkyville, jotta saatiin onnellinen loppu ruudulle. Palautus nyt taas oli ihan jotain muuta kuin palauttamista; Dexter juoksee esine suussaan ohi metrikaupalla . Noh, kyllä se siitä. Pääasia, että työskentelee ruudussa innokkaasti.

Ruudun jälkeen leikittiin piilosta. Piilosta siksi (eikä hakua), koska maalimiehet on tuttuja enkä tamppaa D:lle mitään erillistä aluetta . Kunhan pidetään hauskaa. Miikka meni ensin piiloon ja sovittiin, että se yrittää pitää Dexterin luonaan ja haukuttaa sitä vähän, että ehdin paikalle. Hieman oli “hauku”- käsky unohtunut, mutta nopeasti se muistui mieleen.

Hauku! Hauku! …. ei hyppää…

Meikäläinen löytyi myös

Metsästä löytyi myös mukava kallio, jonka päälle tuli halu kiivetä. Miikkan kanssa mietittiin, että mistä kohtaa olisi paras nousta kalliolle ja pääseeköhän Dexter ylös, niin samantien suhahti eräs sinitakkinen ohi ja hyppäsi muutamalla loikalla kalliolle… Me ähellettiin sitten perässä, kun D meitä jo odottelikin ylhäällä.

Jees. Illalla vielä pentulenkille opettelemaan jälleen hihnassa kävelyä. Voi samalla avautua viime viikon niskuroinnista…

D kypsänä kalliolla. Toisilla kestää, toisilla ei.

Oltiin toisen kerran hakutreeneissä Vaasassa. Tällä kertaa Dexter oli varautuneempi kuin viime kerralla. Lähti taas hyvin maalimiehelle, mutta takaisinpäin tuleminen olikin ongelmallista. Viimeksi kuitenkin jotenkin seurasi maalimiehiä keskilinjalle, mutta nyt ei huvittanut lainkaan. Laitettiin sitten Dexterille remmi ettei se lähtisi ominpäin keskilinjalle. Siinä olikin taitolaji maalimiehelle, kun toisessa kädessä veti Dexter voimiensa takaa keskilinjalle ja toisessa kädessä nakit, joiden toivottiin pysyvän pakasterasian sisäpuolella.

Dexter teki 3 kertaa kuitenkin ihan hyvän lähdön, mutta neljäs kerta ei enää huvittanutkaan, kun tiesi, että jää “nalkkiin” maalimiehellä. Taisi olla juuri tuo neljäs kerta, kun olin kumartuneena D:n yli ja se hyppäsikin yhtäkkiä ylöspäin niin, että mun huuli aukesi. Verta tuli ihmeen paljon ja nyt on yli sentin viilto huulessa. Otettiin sitten lopuksi vielä makkararinki ja se meni hyvin; nakit kuitenkin kelpasi eikä ollut täysin paniikissa. Seuraavalla kerralla sitten lisää makkararinkiä ennen näkölähtöjä. Edelleen huomasi, että miesten kanssa meni heikommin.

Hakutreenien jälkeen käytiin vielä Nitaa ja Lauraa moikkaamassa ennen kuin lähdettiin takaisinpäin. Tällä kertaa ohi kulki paljon ihmisiä ja toinen koira. Pysyivät kuitenkin molemmat hyvin paikalla. Dexter taisi luulla, että ollaan edelleen hakutreeneissä, kun alkoi tuijottaa yhtä miestä, joka näkyi vain puoliksi rantatörmän takaa. Onneksi ei lähtenyt sinne suhaamaan.

Hakutreenit jatkuu ja PK-liivi on laitettu tilaukseen. Käskystä haukkumistakin on treenattu ja Dexter tuntuu tajuavan homman nimen. Yleensä tarvii sanoa käskyn ja sen jälkeen haukahtaa pari kertaa itse vihjeeksi, niin johan lähtee. Sitten enää pelkkä “hauku” ja se on siinä. Nyt vaan toimintaa siirtämään kodin ulkopuolelle. Toivottasti myös kohta päästään uudelle toko-kurssille. Se olisi siistiä. Ollaan oltu jonossa yli kuukausi ja alan olla malttamaton.

Ensimmäistä kertaa töistä tullessani on löytynyt tuhottu esine! Tuhottujen esineiden kassaan kilahti nyt noin 4 euron miinus. Kyseessä oli hiusklipsi, jonka D taisi pölliä jo yön aikana yöpöydältäni… Miikkan tuhottujen esineiden kassa onkin aika paljon suurempi. Sieltä löytyy yllättäen myös hiusklipsejä ja vaatteitani, jotka ennen olivat vaaleita, mutta pesun jälkeen tummia… Miikka johtaa 3-1.

Eilen oli myös eka kerta, kun en mennyt Dexterin kanssa lenkille! Eikä tullut edes huono omatunto, sillä sen verran paljon on kaikkea touhuttu, että kyllä yksi päivä sisälläkin voidaan viettää. Dexter oli kaupassa mukana (tosin odotti autossa) ja illalla testailin kongia+koiran makkaraa. Kongi on syvältä. En keksi laittaa sinne mitään, mikä ei hetkessä tulisi ulos…. 

Yritin saada Dexteriä myös haukkumaan ekan kerran. Halusin koittaa, miten se onnistuisi, jos tekisin siitä haukkuvan koiran haussa. Näitä kokeilin:

1. Nameja. Ei toimineet. Dexter luuli, että harjoitellaan eteen istumista.

2. Lelua. Tuloksena päälle hyppiminen ja vinkuminen

3. Meikäläisen grande idea: Supikoiran aito turkki! Laitoin sen kaapin päälle ja heiluttelin siellä. Samalla haukuin itse (siis nyt sitten tuntee itsensä tyhmäksi, kun sen tähän oikein kirjoittaa)… Noh, jokatapauksessa toimi parhaiten. Tosin Miikka sanoi, että Dexterillä oli hinttarihaukku, mutta tästä se lähtee! Tänään tuli jo haukkuja, jotka kuulosti äänenmurrokselta! Loppupäätelmänä voidaan todeta, että olen itse parin päivän sisällä haukkunut eniten. Olen kokeillut myös eri äänialoja ja huomannut, että matala haukku toimii parhaiten… jestas, kun oon sekaisin.

Dexter ja Nita

Tänään oltiin pidemmän tauon jäkeen hakutreeneissä Vaasassa. Dexter on ollut pari kertaa hakutreeneissä Seinäjoella, mutta porukka on nyt tauolla, joten päätettiin mennä Vaasaan. Vaasan treenit on toistaiseksi myös parempaan aikaan, jolloin ei tarvi tehdä mitään dramaattisia kalenterimuutoksia tai käydä työnantajan puheilla, josko voisi lähteä aikaisemmin töistä…

Treenit sujui todella hyvin alkuhankaluuksien jälkeen. Dexter veti ohjaajaa kohti niin kovasti parkkipaikalla, että kaulapanta napsahti irti! Olin ihan öö enkä oikein tiennyt, mitä ajatella, mutta onneksi oli kuristuspanta mukana. D oli muutenkin niin innoissaan jo pelkästä jännityksestä, että siinä oli pitelemistä. Toinen sykettä nostattava seikka oli se, että kaikki ottivatkin koiransa mukaan metsään, kun Seinäjoella ne on jätetty aina autoon. Olin ihmeissäni, mutta sitten selkisi: koirat sidottiin puuhun odottamaan vuoroaan, sillä itse treenipaikalle oli sen verran pitkä matka, että autosta koirat hakemalla olisi mennyt turhaa aikaa. Vähän jännitti jättää D “yksin” puuhun kiinni ja vielä epävarman pantavirityksen kanssa. Hyvin se kuitenkin meni. Tottakai D oli hirmu iloinen, kun tulin sitä jonkun ajan päästä puusta hakemaan. Tehtiin noin 4 näkölähtöä ja Dexter ampaisi perään kuin ohjus. Taisi päästellä samalla jännityshöyryjä ulos. Naisia seurasi keskilinjalle takaisin paremmin kuin miehiä, josta ohjaajakin huomautti. Tuli mieleen, että eipä meillä ole ennen maalimiehiä ollutkaan eikä ole ollut tokossa tai muualla miehiä opettajina. Kuvia hakutreeneistä en vielä ottanut, kun en viitsinyt alkaa ihmisiä heti ahdistelemaan…. Tosi hieno reissu ja seuraavalla viikolla uudestaan, oli hyvät treenit D:lle! (Kotona vasta tajusin, että olin laittanut pannan väärin kiinni hihnaan eli vain yhdestä lenkistä, kun siinä on kaksi. Äly hoi. Mietinkin miksi ne on siinä..)

Haun jälkeen mentiin vielä tapaamaan Nitaa. Dexter on ollut koirapuistokiellossa viime viikon ja ollaan harjoiteltu enemmän hallintaa. “Tulokset” näkyivät hyvin ja D oli paljon kuuntelevaisempi kuin viime kerralla Myös sunnuntain perinteinen pentulenkki meni todella hienosti, kun päästiin Seinäjoelle takaisin. Dexter käveli suurimman osan lenkistä moitteettomasti. Rautatieasemalla D alkoi vetää, kun kävelimme junan vieressä (saapui juuri laiturille ja lähti sitten liikkeelle). Olihan se varsin jännä juttu ja tällä kertaa mentiin eri ovesta aseman sisään. hui!