Dexterin elämää lakeuksilla

Löydettiin tänään tosi hyvä paikka esineruudulle! Hyvän paikan löytämistä on rajoittanut ladut, joita on vedytty joka paikkaan, mutta nyt löytyi tosiaan hyvä, aurattu metsätie, jossa maasto oli vaihtelevaa. Dexter oli tohkeissaan esineruudusta ja odotti kärsimättömänä autossa, kun tampattiin sille pieni alue. Autossa odottelu tekee hyvää sille, koska se on niiiiin toimintavalmiina, kun se lopulta otetaan ulos, että leikkimisetkään ei paljoa kiinnosta. Pitää vaan päästä nopeasti esineruutuun .

Nuuh, nuuh. Täälä se on.

Tehtiin kolme lähetystä ja kaikki esineet löytyivät. Dexter jaksaa keskittyä todella hyvin etsintään, sillä yleensä se on malttamaton ja tottiksessakin alkaa vikistä heti, jos mitään ei tapahdu. Jäljellä ja ruudussa se kuitenkin keskittyy hyvin ja on pitkäpinnainen. Olenkin huomannut, että Dexteriä on turha “auttaa” kovin nopeasti. Tällä kertaa esineet pudoteltiin maahan vähän vaivihkaan, jotta saatiin haastetta. Kunnon lumikerros auttoi myös peittämään suoran näköyhteyden esineisiin. Viimeinen esine heitettiin kuitenkin selvemmin ja näkyville, jotta saatiin onnellinen loppu ruudulle. Palautus nyt taas oli ihan jotain muuta kuin palauttamista; Dexter juoksee esine suussaan ohi metrikaupalla . Noh, kyllä se siitä. Pääasia, että työskentelee ruudussa innokkaasti.

Ruudun jälkeen leikittiin piilosta. Piilosta siksi (eikä hakua), koska maalimiehet on tuttuja enkä tamppaa D:lle mitään erillistä aluetta . Kunhan pidetään hauskaa. Miikka meni ensin piiloon ja sovittiin, että se yrittää pitää Dexterin luonaan ja haukuttaa sitä vähän, että ehdin paikalle. Hieman oli “hauku”- käsky unohtunut, mutta nopeasti se muistui mieleen.

Hauku! Hauku! …. ei hyppää…

Meikäläinen löytyi myös

Metsästä löytyi myös mukava kallio, jonka päälle tuli halu kiivetä. Miikkan kanssa mietittiin, että mistä kohtaa olisi paras nousta kalliolle ja pääseeköhän Dexter ylös, niin samantien suhahti eräs sinitakkinen ohi ja hyppäsi muutamalla loikalla kalliolle… Me ähellettiin sitten perässä, kun D meitä jo odottelikin ylhäällä.

Jees. Illalla vielä pentulenkille opettelemaan jälleen hihnassa kävelyä. Voi samalla avautua viime viikon niskuroinnista…

D kypsänä kalliolla. Toisilla kestää, toisilla ei.

Tänään oli Miikkan syndet! Onnea! Paitsi, että Dexter vei kaiken huomion niin kuin aina… Dexter toivotti vieraat tervetulleeksi ja sai heiltä heti pari pakettia, joita ylpeänä esitteli kaikille. Lauman yhtäkkinen suureneminen sai D:n väsyneeksi, kun kaikkien toimia olisi pitänyt ehtiä tarkkailla ja se nukahtikin aina välillä, minkä nyt malttoi.

Dexter aavisteli selvästi vieraiden saapumista jo aamusta, sillä se inisi ja oli levoton. Vieraiden lähdetty vietiin Dexter kyrkkärille ja harjoiteltiin vähän esineruutua. Kaikki esineet löytyi. Pari meni aika syvälle lumeen, mutta pienen avustuksen jälkeen nekin löytyi. Jotenkin tuntuu, että leikkiminenkin on alkanut sujua… Loppuajan Dexter juoksenteli hullun lailla ja purki koko aamun patoutunutta energiaansa. Hyvä niin, sillä illalla lähdetään vielä pentulenkille, joten ehkäpä siellä ollaan siistimmin.

Dexter on löytänyt Miikkan, joka on olut piilossa metsässä

Joulun ajan vapaus kostautui heti aamusta. Vein Dexterin remmilenkille enkä ymmärrä, mikä sitä vaivasi. Kaikki taas pelotti ja jokaisesta rasahduksesta otettiin loikka sivuun. Dexter kulki pururadalla “askel-askel-tuijotus”- sarjaa kilometri tolkulla ja epäilin jo itsekin, että metsässä vaanii leijona. Vilahdus hiihtäjistä sai sen entistä valppaammaksi ja välillä piti kääntyä hyppimään mua päin, kun jännitti niin pirusti…

Lenkin jälkeen lähdettiin ajelemaan Vaasaan ja olin aika masentunut jo etukäteen, kun arvelin, että Dexteriä ei hommat kiinnosta tuon taivaallista. Perillä otetiin sitten leikkimistä&noutoa (esineruutu). D toi patukan yllättävän hyvin mulle, vaikka juoksentelinkin taas verenmaku kurkussa. Kotiläksyksi pelkkää leikkimistä ja unohdetaan nouto/palautus, se ei saa olla tärkeintä. Dexterillä oli tällä kertaa myös hihna, joka auttoi paljon. Siitä sai kiinni tarvittaessa, jos D lähti vaeltamaan muualle.

Esineruudun jälkeen oli tottistreenit. Harmitti, ettei Dexterin haalaria tullut mukaan, kun en ollut Vaasaan lähdettyäni varma jäänkö treeneihin. Tottis ei oikein sujunut. Perusasento meni hyvin, mutta seuraamisesta ei tullut mitään. Kaikki hajut ja yksi pinseri veti puoleensa. Välillä ei kelvannut enää nakitkaan… Seuraamisen jälkeen ohjelmassa oli mm. maahanmeno, jota oli turha edes harkita. Dexter nosteli tassujaan hangesta ja näytti niin raukalta. Ei tosin itselläkään ollut oikein motivaatiota, kun etukäteen tiesi pelkästä kylmyydestä tulevan ongelman… Siihen vielä pinseri päälle ja luvassa kaksi mutrusuuta, jota kumpaakaan ei kiinnosta. Kun ohjaaja vielä kommentoi meillä olevan laiskan näköistä touhua, meinasin syödä piponi.

Mielenkiintoinen seikka tosin se, että jos etukäteen tietää, että koira ei suoriudu märällä/pakkasella, niin pitäisikö siltä vaatia suoriutumista vai jättää täysin yrittämättä. Tai yrittää kerran, pari ja jättää sitten kesken? Ja käyttäytyykö itse kuten ajattelee/koira aistii, mitä sinä ajattelet… Itse olen ollut aika armelias siten, että jos tiedän, että maahanmeno ei märällä suju, niin sitä ei sitten tehdä, ettei liikkeestä tule vastenmielinen. Sama juttu, että jos ei keskittyminen riitä ja kaikki liikkeet kusee, niin ehkä parempi lähteä pois kentältä…. Miksi siellä pitäisi seisoa loppuun asti ja taistella. Kentällä pitäisi olla treenaamassa suupielet hymyssä -ei ottamassa yhteen.

Miksi leikkimisestä on tehty niin vaikeaa? Kun pitäisi vetää sitä lelua maassa niin kuin saalista, juosta eri suuntaan kuin koira, ei saisi vetää lelua itse, koiran pitäisi vetää lelua, koiran ei saisi pureskella lelua, lelun pitäisi lähteä karkuun, ei saisi olla passiivinen, ei liian aktiivinen, koiran pitää olla aktiivinen, irtikin pitäisi päästää….

Perhana! Nyt on taas leikitty. Dexter ei vaan millään meinaa tuoda leluaan mulle… Nyt se oppinut sen, että nameja ei enää lelun tuomisesta saa. Viime viikolla se tuli vielä seisoskelemaan eteen ja katseli odottavasti. Nyt se juoksee se suussaan 50m mun ohi. Se on eri kivaa sen mielestä tää eri suuntiin juokseminen, kun joka kerta voi vetää ohi täysillä. En edes yritä tavoitella lelua, sillä se varmaan hauskaa olisikin, kun emäntä on niin perkeleen hidas. Saahan sen aina kiinnikin helposti, vaikka se kuinka muuttaisi juoksusuuntaa. Jallittaminen on Dexteristä kivempaa kuin vetäminen mun kanssa… 

Sitäkin on koitettu, että esinettä ei oteta heti, vaan kehutaan “mitä sulla on? oi ku hieno! wau!” ja rapsutellaan koiraa. Se on jäänyt vähän unholaan ulkoleikeissä, mutta sisällä sitä on käytetty, kun tila ei riitä juoksenteluun. Pelkkä juokseminen eri suuntaa ruokkii ehkä liikaa D:n spurtti- himoa. Kehumisessa ja paikalla olossa D ainakin tyrkyttää esinettään kunnolla. ”Huono” puoli on se, että se kääntää aina peräpäänsä mua kohti ja istuu syliin! Mutta istukoot… Yletän sen esineen kuitenkin silloin ottamaan.

Ota kii, jos saat!

Miksi tämä vetäminen on niin tärkeää, on se, että Dexter oppisi noutamaan ja luovuttamaan esineet paremmin. Että se oikein tyrkyttäisi niitä mulle, kun tietäisi leikin olevan tulossa. Nyt se kyllä lähtee noutamaan ja ottaa kaiken mahdollisen suuhun ja jopa juoksee mua kohti, mutta se pysähtyminen vaan unohtuu. No eipä me olla tehty tätä kuin vasta viikko. Toivottavasti se tästä kehkeytyy. Tänään meinasin jo ottaa namit avuksi, mutta pidin ne onneksi piilossa. Ei saa olla hätähousu, mutta kaikki mielellään voisi tapahtua yhdessä yössä. Kiitos. 

Voi tätä ihanuutta! Olla arkipäivänä tähän aikaan kotona.. Heräsin aamulla esimiehen soittoon, kun hän kyseli salasanaani. Toivotteli kuitenkin lopuksi hyvää lakkopäivää heheheh.

Lähdettiin ennen klo 12 Lakeuden luontopolulle, jossa ollaan käyty kerran aiemminkin. Pakkasta oli ihan mukavasti ja aurinko paistoi. Koska sain eilen kotiläksyksi leikkimistä, niin nyt sitten leikittiin!! Ja lujaa! ja innolla! mutta murisemaan en Dexteriä vetoleikissä saanut. Välillä tein esineruudun omaista harjoitusta ja käskin Dexterin odottaa sillä aikaa, kun vein esineen kauemmaksi. Sitten palasin takaisin ja lähetin koiruuden matkaan. Palautusta treenattiin nyt siten, että juoksin koko ajan päinvastaiseen suuntaan ja huusin “nouda, nouda!”. Kun sain esineen kiinni, niin leikittiin jälleen. Sen verran juoksin, että käskyt kuullosti siltä kuin olisi viimeinen hengenveto menossa.

Mutsin hanska pöllitty

Näyttää isolta rotalta takki päällä

Lenkin jälkeen tehtiin taas vähän keppitreeniä. Huomasin samalla, että Dexter ajoi yli loivista kaarteista, joten päätin, että huomenna tehdään niitä enemmän. Huomenna siis jatketaan ja luvassa on myös viimeinen pentulenkki ennen vuoden vaihdetta!

Maija lähdössä ruutuun

Hakutreenit muuttuivat esineruuduksi, mikä oli ihan mukava yllätys, sillä sitähän tässä on harjoiteltu muutamaan otteeseen. Harjoitus tehtiin tällä kertaa nyt hieman eri tapaan eli itse pidin Dexteristä kiinni, kun joku vei esineen metsään ja heitti sen maahan niin, että Dexter näki. D lähti hyvin taas esineelle ja taisi jättää vain yhden tuomatta, kun ei oikein nähnyt heittoa. Myös “heittäjä” kiinnosti hieman, jos sattui olemaan vielä metsässä, mutta hyvin D jatkoi matkaansa etsien esinettä. Luovuttaminen olikin sitte todella hupaisaa. D juoksenteli edestakaisin lähtölinjalla esine suussaan. No eipä luovuttamista ole paljoa harjoiteltukaan vielä. Kotiläksyksi sain kehumisen ja leikkimisen opettelua. Suositus oli, että ei makupaloilla palkkaamista esineruudussa.

 Jukka leikittää koiraansa

“Hakutreenissä” ollessamme saimme yllättäen kutsun tulla katsomaan myös Vaasan koirakoulun treenejä, joita Jukka vetää. Koska huomenna alkaa lakko ja muutenkin olen lomafiiliksellä, päätin jäädä treeneihin. Ennen treenejä ajoin Jonnan luo ja me vietiin Molla ja Dexter pienelle lenkille. Molla pyöri maassa tapansa mukaan, kun jätti-Dexter jyräsi ylitse. Hyvin koiruudet tulee onneksi vielä toimeen, Molla pitää hyvin puolensa ja Dexterillekin menee ehkä viesti perille.. Leikittämisen jäkeen lähdettiin yhdessä koirakouluun.

Viime tunnista oli jo niin pitkä tauko, että hieman jännitti, miten D käyttäytyy, mutta hyvin oli opit mielessä. Aluksi otettiin noutoa/leikkimistä ja sen jälkeen perusasento, seuraaminen, luoksetulo, istuminen, maahanmeno ja seisominen. Tunti eteni vauhdikkaasti eikä liikoja löpinöitä ollut. Pitkät puheenvuorot saa D:n kyllästymään alta aikayksikön… Seuraamiseen ja liikkeestä jääviin asentoihin saatiin uusia vinkkejä. Seuraamisessa koira palkataan oikealla kädellä(!) eikä liikkeen suoruuteen tai perusasentoon kiinnitetä vielä niin paljon huomiota eli panostetaan pelkkään seuraamiseen. D:llä toimi heti tämä uusi tapa, katsekontakti oli tiiviimpi ja pää ylhäällä. Normaalitilanne: Dexter maleksii vieressä ja satunnaisesti katsoo ylöspäin, josko sieltä jo jotain tippuisi Kotiläksyksi jälleen kerran lisää kehumista ja vapautus-sana, jota en ole käyttänyt vielä lainkaan.

Muuten ei sen kummempaa. D herätti meidät aamulla murisemalla olohuoneessa jollekin eli ei millekään (juoni koira!), kantoi vaatteitani näytille, kun menin takaisin nukkumaan ja päivemmällä söi omia ulosteitaan.  Miikka oli paniikissa ja sulki huoneiden ovia, ettei kakkakoira pääse sänkyyn ja yritti estää ulosteen syöntiä. Minä sanoin, että koira on koira. Kai sillä jokin tarve on, kun ulostettaan syö, vaikka se meistä vastenmielistä onkin. Nyt vitamiiniostoksille.

Tällä viikolla on harjoiteltu jälleen esineruutua. Sain mielestäni D:n aika hyvin motivoituneeksi. Johtuikohan kenties motivaatiopatukasta Ostin tosiaan patukan ja leikin sillä Dexterin kanssa aluksi. Esineruutuun poika lähti innokkaasti ja huomasi, että se teki oikeasti töitä löytääkseen esineen. En tiedä oliko paikka vähän liian vaikea ja tuulen suunta huono… Jokatapauksessa Dexter toi esineen  hyvin perille asti. Lähdin kulkemaan vähän eri suuntaan, kun huomasin, että löysi sen. Dexterillä tämä auttaa vauhdikkaampaan palautukseen eikä esine tipu ennen aikojaan suusta. Toisaalta, jos lähtee liian aikaisin kävelemään eri suuntaan, niin silloin sille tulee yleensä kiire ja saattaakin juosta perään yksistään. Olen myös kotosalla harjoitellut noutoa ja etenkin palautusta. Oon laittanut kädet lähelle lattiaa, niin että Dexter voi pudottaa niille esineen ja saa sitten palkan. Hieman on huvittanut, kun D yrittää niin tosissaan ja viskoo esinettä käsiä päin miten sattuu Ollaan myös tehty niin, että Dexterin pitää ottaa kapula suuhun ihan hetkeksi vain, jolloin saa palkan, mutta tuntuu vähän siltä, että se ahdistaa sitä.

Seuraavalla viikolla oonkin kotosalla, kun pankkilaiset ovat lakossa. Saa puuhastella valoisaan aikaan D:n kanssa! Toisaalta palkkaa ei tuu, joten toivottavasti pääsee tietyt tahot sopimukseen.. Alla pari kuvaa Dexterin uudesta leikistä nimeltä “syön teidän villasukat pöydän alta”, minkä yllättäen Miikka keksi ja huom. pöydän korkeus on 25cm.

akvaariokala

Oli pakko mennä uudestaan kyrkkärille, kun kerrankin on hyvä keli ja sitä paitsi löysin sieltä hyviä harjoittelupaikkoja. Tein Dexterille taas jäljen metsään ja koitettiin myös esineruutua. Eka esineruutu taisi olla hyvää onnea; nyt ehkä pari noutoa onnistui n.5-6:sta. Oli tosin mun oma vika, kun päätin heti aluksi tehdä ruutuharjoituksen. Ajattelin, että Dexter olisi into piukeena, mutta oli vähän turhan häsä häsä eikä keskittynyt. Seuraavalla kerralla täytyy tehdä vähän erilaiset valmistelut ja ottaa myös mielenkiintoisempi esine mukaan. Nyt oli mukana villasukka, mutta D leikkii niillä jo muutenkin paljon. Ei saanut hommaan sellaista uutta intoa…

 Kyrkkärillä Dexter pöhisi ensimmäistä kertaa ohi kulkevalle miehelle, mutta oli ohikulkijassakin oma vikansa, kun jäi suoraan tuijottelemaan D:tä. Luulin, että mies menee autoonsa, mutta jäi siihen hengaamaan ja tuijottelemaan. Ärsytti, kun D tuli aluksi luokse kutsusta, mutta sitten häiriintyi liikaa. Meni vaan miestä lähemmäs ja nosti selkäkarvansa pystyyn. Ei Dexter ohikulkijaan koskenut eikä liian lähelle mennyt, mutta en minä ainakaan tykkäisi, jos jonkun koira pöhisisi muutaman metrin päässä karvat pystyssä… Ohikulkija kommentoi D:n olevan lapsellinen, mutta utelias… No sitähän se.

Samalla reissulla Dexter tapasi sorsaeläimen ensimmäistä kertaa. Lintu oli loukkaantunut ja käveli hassusti. Onneksi D ei ravistellut sitä… Olis pitänyt käyttää kyseistä ankkaa esineruudussa… hahahah

Kokeilin Dexterin kanssa tänään ensimmäisen kerran esineruutua. Innostuin eilen saamastani oppaasta esineruutuharjoitteluun sen verran paljon, että oli pakko kokeilla. Noutoa Dexterin kanssa on harjoiteltu jo pidemmän aikaa kapulan ja muiden esineiden avulla eikä se tunnu sille ainakaan vastenmielistä olevan. Luovutus on vielä heikolla pohjalla, mutta pääasia, että noutaminen on hauskaa ja mielenkiintoista.

Tein Dexterille oppaasta lukemani harjoituksen eli helistin kukkaroa ensin D:lle, niin että se huomasi sen, jonka jälkeen heitin kukkaron maahan. Sen jälkeen lähdettiin pois paikalta ja kierrettiin hevosenkengän tyylinen reitti niin, että tultiin hyvän matkan päähän esineestä, mutta niin, että se oli kuitenkin suoraan edessä. Kun otin hihnaa pois D:ltä ennen lähetystä, mietin, että se ei varmaan ymmärrä koko hommaa… Dexter ei kuitenkaan näyttänyt olevan hirvittävän kiinnostunut esineestä, sillä se oli helppo taluttaa pois paikalta. Mutta jopas jotain; sinne suhahti Dexter ja hetken kuluttua ilmestyi pilkko pimeästä kukkaro suussaan! Jipii! Käteen ei sitä tuonut, mutta jalkoihin kuitenkin ja se hyvä. Otin sitten vielä toisenkin harjoituksen, joka meni vieläkin vauhdikkaammin. Hyvä D! Et oo mikään turha koira, mutta muuten susta tehtäiskin matto!