Dexter 9 kk
En ole surullinen. Näen vain ruokaa, jota haikeana katselen.
Dexter täytti tänään 9 kuukautta ja on ollut hirmuisen vaikea. Uhkasin laittaa koko koiran jo huutonettiin, kun lenkkeillessä mentiin miten sattuu ja kotona koetellaan selvästi hermoja. Mietin voisiko lähistöllä olla juoksuinen narttu… Käyttäytyminen on vain niin mahdotonta ja aiemmasta poikkeavaa kuin uusi koira olisi tipahtanut taivaasta yllättäen. Toinen, mikä voi vaikuttaa on se, että koko viikko on oltu nyt töissä. Tässä on kuitenkin ollut joulu, uusi vuosi ja loppiainen, ja tekemistä on ollut normaalia enemmän. Tämä viikko on Dexterin mielestä ollut varmasti kuollettavan tylsä.
Tänään oli onneksi parempi päivä ja lenkkeilyt sujui mutkitta. Päätin lähteä Dexterin kanssa Törnävän saarelle, missä Provinssi Rock järjestetään. Mutta mitä vielä! Latuja, latuja ja vielä kerran latuja! Hiihtäjät avautuvat yleisönosastoilla jalankulkijoista ja koirista, jotka pilaavat heidän latunsa. Minä avaudun kohta siitä, että joka hemmetin paikkaan on ne ladut pitänyt vetää! Onko tosiaan niin, että jalankulkijat saa ainoastaan kävellä pyöräteillä talvella. aaaaargh.
Törnävällä oli onneksi jotain reittejä jätetty jalankulkijoillekin, joten käveltiin sielä ristiin rastiin. Lopuksi ajoin vielä Kyrkösjärvelle, jotta pystyin päästää Dexterin vapaaksi. Dexter kiihdytteli, minkä koivistaan pääsi. Ulkopuolinen varmasti ajattelisi, että sinne meni sun koira…. mutta ei, kyllä se aina pysähtyy ja juoksee sitten takaisinkin päin 
. Huomenna ajattelin tehdä esineruutua tms. Dexterin kanssa. Olisi semmoinen yhdessä tekemisen meininki…
Provinssin pääportti
