Dexterin elämää lakeuksilla

Oltiin toisen kerran hakutreeneissä Vaasassa. Tällä kertaa Dexter oli varautuneempi kuin viime kerralla. Lähti taas hyvin maalimiehelle, mutta takaisinpäin tuleminen olikin ongelmallista. Viimeksi kuitenkin jotenkin seurasi maalimiehiä keskilinjalle, mutta nyt ei huvittanut lainkaan. Laitettiin sitten Dexterille remmi ettei se lähtisi ominpäin keskilinjalle. Siinä olikin taitolaji maalimiehelle, kun toisessa kädessä veti Dexter voimiensa takaa keskilinjalle ja toisessa kädessä nakit, joiden toivottiin pysyvän pakasterasian sisäpuolella.

Dexter teki 3 kertaa kuitenkin ihan hyvän lähdön, mutta neljäs kerta ei enää huvittanutkaan, kun tiesi, että jää “nalkkiin” maalimiehellä. Taisi olla juuri tuo neljäs kerta, kun olin kumartuneena D:n yli ja se hyppäsikin yhtäkkiä ylöspäin niin, että mun huuli aukesi. Verta tuli ihmeen paljon ja nyt on yli sentin viilto huulessa. Otettiin sitten lopuksi vielä makkararinki ja se meni hyvin; nakit kuitenkin kelpasi eikä ollut täysin paniikissa. Seuraavalla kerralla sitten lisää makkararinkiä ennen näkölähtöjä. Edelleen huomasi, että miesten kanssa meni heikommin.

Hakutreenien jälkeen käytiin vielä Nitaa ja Lauraa moikkaamassa ennen kuin lähdettiin takaisinpäin. Tällä kertaa ohi kulki paljon ihmisiä ja toinen koira. Pysyivät kuitenkin molemmat hyvin paikalla. Dexter taisi luulla, että ollaan edelleen hakutreeneissä, kun alkoi tuijottaa yhtä miestä, joka näkyi vain puoliksi rantatörmän takaa. Onneksi ei lähtenyt sinne suhaamaan.

Hakutreenit jatkuu ja PK-liivi on laitettu tilaukseen. Käskystä haukkumistakin on treenattu ja Dexter tuntuu tajuavan homman nimen. Yleensä tarvii sanoa käskyn ja sen jälkeen haukahtaa pari kertaa itse vihjeeksi, niin johan lähtee. Sitten enää pelkkä “hauku” ja se on siinä. Nyt vaan toimintaa siirtämään kodin ulkopuolelle. Toivottasti myös kohta päästään uudelle toko-kurssille. Se olisi siistiä. Ollaan oltu jonossa yli kuukausi ja alan olla malttamaton.

Viikonloppu alkoi yövierailla ja rock bandillä. Novascotiannoutaja Molla tuli tervehtimään Dexteriä pitkästä aikaa ja menoa riitti. Käytiin aluksi tutustuttamassa Molla ja Dexter toisiinsa puolueettomalla reviirillä, jonka jälkeen tultiin vasta meille. Viime kerralla tuli pientä rähinää, kun Dexter pöllähti yks kaks Mollan  luo Vaasaan. Molla on kipakka daami ja pitää kyllä puolensa D:n seurassa. Pienen kokonsa ansiosta se mahtuu myös sängyn ja olohuoneen pöydän alle ja sehän Dexteriä harmittaa. Kaikki paikat pysyivät onneksi ehjänä menosta huolimatta. Miikka pelkäsi aluksi playstationin johtojen puolesta, mutta kompastui niihin lopulta itse rikkoen pleikkarin etupaneelin… hienoa. Tällä kertaa rock bandin soittaminen ei häirinnyt lainkaan Dexteriä, kun sillä oli kaveri. Normaalisti se vihaa kyseistä peliä ja on keksinyt oivan tavan saada peli loppumaan; se pyytää ulos! Kun peli laitetaan paussille ja joku lähtee avaamaan oven, niin D tekeekin u-käännöksen. Sama toistuu niin monta kertaa, kun joku vain jaksaa lähteä ovea avaamaan. Juoni koira…

Tänään olisi ohjelmassa vielä jäljestäminen. Oon suostutellut Miikkaa, että se tekisi jäljen tällä kertaa, niin tulisi harjoiteltua muidenkin askelia. Saa nähdä päästäänkö pellolle asti. Jostain syystä Miikkaa väsyttää.

Ensimmäistä kertaa töistä tullessani on löytynyt tuhottu esine! Tuhottujen esineiden kassaan kilahti nyt noin 4 euron miinus. Kyseessä oli hiusklipsi, jonka D taisi pölliä jo yön aikana yöpöydältäni… Miikkan tuhottujen esineiden kassa onkin aika paljon suurempi. Sieltä löytyy yllättäen myös hiusklipsejä ja vaatteitani, jotka ennen olivat vaaleita, mutta pesun jälkeen tummia… Miikka johtaa 3-1.

Eilen oli myös eka kerta, kun en mennyt Dexterin kanssa lenkille! Eikä tullut edes huono omatunto, sillä sen verran paljon on kaikkea touhuttu, että kyllä yksi päivä sisälläkin voidaan viettää. Dexter oli kaupassa mukana (tosin odotti autossa) ja illalla testailin kongia+koiran makkaraa. Kongi on syvältä. En keksi laittaa sinne mitään, mikä ei hetkessä tulisi ulos…. 

Yritin saada Dexteriä myös haukkumaan ekan kerran. Halusin koittaa, miten se onnistuisi, jos tekisin siitä haukkuvan koiran haussa. Näitä kokeilin:

1. Nameja. Ei toimineet. Dexter luuli, että harjoitellaan eteen istumista.

2. Lelua. Tuloksena päälle hyppiminen ja vinkuminen

3. Meikäläisen grande idea: Supikoiran aito turkki! Laitoin sen kaapin päälle ja heiluttelin siellä. Samalla haukuin itse (siis nyt sitten tuntee itsensä tyhmäksi, kun sen tähän oikein kirjoittaa)… Noh, jokatapauksessa toimi parhaiten. Tosin Miikka sanoi, että Dexterillä oli hinttarihaukku, mutta tästä se lähtee! Tänään tuli jo haukkuja, jotka kuulosti äänenmurrokselta! Loppupäätelmänä voidaan todeta, että olen itse parin päivän sisällä haukkunut eniten. Olen kokeillut myös eri äänialoja ja huomannut, että matala haukku toimii parhaiten… jestas, kun oon sekaisin.

Dexter ja Nita

Tänään oltiin pidemmän tauon jäkeen hakutreeneissä Vaasassa. Dexter on ollut pari kertaa hakutreeneissä Seinäjoella, mutta porukka on nyt tauolla, joten päätettiin mennä Vaasaan. Vaasan treenit on toistaiseksi myös parempaan aikaan, jolloin ei tarvi tehdä mitään dramaattisia kalenterimuutoksia tai käydä työnantajan puheilla, josko voisi lähteä aikaisemmin töistä…

Treenit sujui todella hyvin alkuhankaluuksien jälkeen. Dexter veti ohjaajaa kohti niin kovasti parkkipaikalla, että kaulapanta napsahti irti! Olin ihan öö enkä oikein tiennyt, mitä ajatella, mutta onneksi oli kuristuspanta mukana. D oli muutenkin niin innoissaan jo pelkästä jännityksestä, että siinä oli pitelemistä. Toinen sykettä nostattava seikka oli se, että kaikki ottivatkin koiransa mukaan metsään, kun Seinäjoella ne on jätetty aina autoon. Olin ihmeissäni, mutta sitten selkisi: koirat sidottiin puuhun odottamaan vuoroaan, sillä itse treenipaikalle oli sen verran pitkä matka, että autosta koirat hakemalla olisi mennyt turhaa aikaa. Vähän jännitti jättää D “yksin” puuhun kiinni ja vielä epävarman pantavirityksen kanssa. Hyvin se kuitenkin meni. Tottakai D oli hirmu iloinen, kun tulin sitä jonkun ajan päästä puusta hakemaan. Tehtiin noin 4 näkölähtöä ja Dexter ampaisi perään kuin ohjus. Taisi päästellä samalla jännityshöyryjä ulos. Naisia seurasi keskilinjalle takaisin paremmin kuin miehiä, josta ohjaajakin huomautti. Tuli mieleen, että eipä meillä ole ennen maalimiehiä ollutkaan eikä ole ollut tokossa tai muualla miehiä opettajina. Kuvia hakutreeneistä en vielä ottanut, kun en viitsinyt alkaa ihmisiä heti ahdistelemaan…. Tosi hieno reissu ja seuraavalla viikolla uudestaan, oli hyvät treenit D:lle! (Kotona vasta tajusin, että olin laittanut pannan väärin kiinni hihnaan eli vain yhdestä lenkistä, kun siinä on kaksi. Äly hoi. Mietinkin miksi ne on siinä..)

Haun jälkeen mentiin vielä tapaamaan Nitaa. Dexter on ollut koirapuistokiellossa viime viikon ja ollaan harjoiteltu enemmän hallintaa. “Tulokset” näkyivät hyvin ja D oli paljon kuuntelevaisempi kuin viime kerralla Myös sunnuntain perinteinen pentulenkki meni todella hienosti, kun päästiin Seinäjoelle takaisin. Dexter käveli suurimman osan lenkistä moitteettomasti. Rautatieasemalla D alkoi vetää, kun kävelimme junan vieressä (saapui juuri laiturille ja lähti sitten liikkeelle). Olihan se varsin jännä juttu ja tällä kertaa mentiin eri ovesta aseman sisään. hui!

Reissu meni todella hyvin ja Dexter saikin vastaantulijalta kommentin, että onpa rauhallinen koira Pienemmät pamaukset lähinnä ihmetyttivät, mutta suuremmat (varsinkin, jos tuli monta peräkkäin) saivat koivet tärisemään. Dexter ei kuitenkaan onneksi vauhkoontunut tai alkanut pompimaan, vaan istui ihan kiinni meissä, kun oikein alkoi pelottaa. Siinä sitten kilpaa haukoteltiin (minä ja D) ja livottiin huulia, että eipä tässä mitään hätää Mielenkiintoista, miten paljon rauhoittavia eleitä Dexter käytti tilanteessa… Joka tapauksessa Dexter käyttäytyi kuten Teuvallakin. Uutena vuotena onkin sitten seuraava koetus. Sitä ennen olisi hyvä käydä vielä jollain ampumaradalla…

Teuvalla alkusyksystä

Dexterillä on pidemmän aikaa jo hormonit hyrränneet. Tänään voi sanoa, että murrosikä on virallisesti täällä, sillä Dexter yritti astua mua! Yritin joogata olohuonen lattialla (jokainen voi kuvitella millaista se on, kun eräs nelijalkainen haluaa osallistua) ja ollessani kumarassa otti D minusta hieman lempeämmän otteen Hieman myöhemmin Dexter huomasi olevansa yksin makuuhuoneessa jäähyllä. Tosin jäähy oli monien osien summa. Tänään on kiukuttanut kaikki niin vietävästi.

Kohta se koipikin alkaa nousta…

Alkuviikko on lähtenyt kankeasti käyntiin. Joka aamu nukuttaa ja Dexter on samaa mieltä. Tuntuu, että kaikilla on nuhaa, pää kipeä, kolottaa jne. Onneksi työpaikalle ei ole vielä rantautunut sikistä. Ollaan me kuitenkin jotain puuhasteltu. Tein Dexterille jäljen ja testasin uusia valjaita. Sen verran pimeää oli, että en nähnyt kunnolla, miten se jälkeä seurasi, mutta ehkä se oli hyväkin. Eihän sitä todellisuudessakaan itse tiedä, missä jälki menee. Jokatapauksessa D löysi “aarteen” jäljen päästä ja kai se nakinpalojakin löysi, kun välillä aina jotain söi… tai sitten ne oli jäniksen papanoita. nam!

Tänään oltiin pentulenkillä, joka meni paljon paremmin kuin viime kerralla. Dexterillä oli opit vielä tuoreessa muistissa. Dexter muisti ilmiselvästi myös Minnan ja nojasi minuun, kun joutui Minnan talutukseen. Minnan annettu hihna takaisin minulle, kapsahti D kaulaani; pelastaja tuli! Täytyykin tästä lähin varoittaa Dexteriä, että “ohjaaja tulee…”, jos se ei käyttäydy hyvin.

Koska hankin uuden kameran, olen kuvannut Dexteriä ahkerasti- itseasiassa Dexterin kyllästymiseen saakka. Ymmärsin lopettaa, kun Dexter alkoi tuijotella kameraa pahaenteisesti. Alla muutama otos meidän isosta pojusta, joka täytti 7 kk 16. päivä!

Mr. Dexter

Dexter ja Nita

Dexter tapasi tänään Nitan (Okawe Bless Natania). Meidän oli tarkoitus mennä Vaasaan hakutreeneihin, mutta tällä kertaa treenit peruuntui. Mentiin sitten kuitenkin Vaasaan tapaamaan Nitaa ja Lauraa. Nita oli pikkuruinen tyttö (tai sitten Dexter on kookas?), vaikka ikäeroa on vain puoli kuukautta D:n hyväksi :) Seuraavana sunnuntaina olisi taas hakutreenit, joten luvassa on jälleennäkeminen ja mukana toivottavasti parempi kamera… tai voisivathan ne koiratkin tietenkin olla edes hetken liikkumatta…

Kotiinpäästyä Dexter meni suoraan nukkumaan ja tuntui olevan ihan puhki. Pari tunnin nokosien jälkeen lähdettiin vielä pentulenkille, josta on ollut parin viikon tauko päällekkäisyyksien vuoksi ja sen kyllä huomasi. Myös sen huomasi, että tämän parin viikon aikana koirakontakteja ei ole ollut ilman leikkimistä eli ollaan oltu useasti esim. koirapuistossa. Pentulenkit ja toko puolestaan on ollut tauolla ja hallinnanopettelu siten vähentynyt. Pienen kurinpalautuksen jälkeen saatiin D kuitenkin ruotuun ja loppulenkki sujui hyvin. Jostain syystä D tarvii usein “rajanylityksen”, jotta alkaa kuunnella. Kostoksi villistä käyttäytymistä ilmoitin Dexterin seuraavalle yhteislenkille, joka on jo keskiviikkona (normaalisti ollaan käyty vain sunnuntaisin). buahahahah

Dexter kävi työpaikallani ja morjesteli kaikki työkaverit läpi. Kommentit kuului “onpa se iso”, “ihana karva”, “jännä toi sen selässä” ja ”se oli niin rauhallinen…” D kättäytyi kyllä erinomaisesti, sipsutteli pitkin käytävää hyvin lupsakasti ja meni jokaisen neuvottelusoluun hakemaan rapsutukset.

 Pankilla vierailun jälkeen mentiin ostamaan Dexterille valjaat. Ne piti ostaa jo alkusyksystä jäljestystä varten, mutta homma on siirtynyt koko ajan eteenpäin… Toisaalta valjaiden oston olisi voinut siirtää nyt keväällekin, kun kelit ei harrastusta enää salli, mutta mulla on suunnitelmia hieman talven varalle Ajattelin meinaan hiihtää ja ottaa D:n mukaan! Eräs työkaveri kyllä ehti jo huomauttaa, että ladulle ei ole sitten mitään asiaa tai hän heristää meille nyrkkiä

Eläinkaupassa D meinasi nostaa myös rähinän, kun huomasi tooooodella ison pehmolelukoiran. Jumankauta! Tuli oikein pari kumeaa haukkua ja selkäkarvat piti nostaa pystyyn. Miikkan rapsuteltua tätä outoa vierasta, uskalsi Dexterkin lopulta lähemmäksi. Tämän jälkeen olikin sitten todella tylsää ja vikinää riitti, kun oma palveluvuoromme kesti aika kauan. Toisaalta D oppi taas malttamaan mielensä ja aikansa vikistyään laittoikin lattialle maahan ja katseli meitä ihmisiä kulmiensa alta moittivasti.