Dexterin ja Jetron elämää Manchesterissa

Tänään käytiin taas hiihtämässä. Mentiin metsätielle, joka löydettiin syksyllä ja siellä olikin onneksi aurattu. Meno oli hurjaa, sillä tie nousee ja laskee hyvin voimakkaasti ja on muutenkin kiemurainen. Pystyssä kuitenkin pysyttiin vaikka jalat olivat taas hyytelönä, kun vihdoin pysähdyttiin. Tie olisi saanut olla kyllä pidempi (olisikohan matkaa kertynyt 2,5 km…), sillä nyt se juostiin aika kevyesti läpi.

ManMatin hiihtovyö tuntui tosi hyvältä.Dexterin kanssa en ole sitä vielä testannut, mutta vaikea uskoa, että se menisi rikki. Siinä ei ole lainkaan muovisia solkia.

SOIKin valjaat möhömahalle

Hiihtelyn jälkeen käytiin vielä tepastelemassa järven jäällä, mutta vettä oli edelleen jään pinnalla… Sen verran energiaa jäi itselle, että taidan lähteä vielä hiihtämään yksikseni Kämmenniemeen. Voin samalla vakoilla, onko siellä ketään muita (…jos menisi vaikka salaa koiran kanssa) hih hih.

Mä oon aika super tässä lajissa

Hiihtovyö on ilmeisesti edelleen tutkittavana tai jotain tai jossain… Kukaan ei ole soitellut. Tänään hain postista uuden vyön ja hiihtoremmin tohkeissani. Oli todella hienot! Viikonloppuna pitää koeajaa kummatkin.

…Tuli muuten mieleen, että jos koirilla on kerran hyvä hajuaisti, niin miksi kaikkea pitää kuitenkin haistaa ihan läheltä (nimimerkillä kuolaa vaatteissa).

Haa! Tänään kävin palauttamassa rikkimenneen vyön Musti ja Mirriin. Etukäteen ajattelin, että ei kai siinä mitään kummallista ole: jos tavara on rikkoutunut, niin se palautetaan ja hyvitetään. Mutta eipäs mennytkään niin.

Ensiksi myyjät kaksin kappalein selittävät, että olen varmaan laittanut muovisen soljen kiinni väärin, hieman vinossa asennossa. Siinä se yleensä rikkoutuu. Tuijotin myyjiä kysymysmerkkiä. Mitä sitten, vaikka soljen laittaisikin kiinni vinosti (enkä muutenkaan ymmärrä, miten se olisi edes mahdollista)!? Mitä kestävyyttä se sellainen on, että tuotetta pitää käsitellä silkkihansikkain… Kerroin sitten, että solki hajosi, kun koira rykäisi eteenpäin eli ei missään tapauksessa siinä vaiheessa, kun lukkoa laitettiin kiinni. Pari vuotta sitten TopCaniksen hiihtovyö hajosi samalla tavalla. Dexter näki toisen koiran ja päätti lähteä tervehtimään sitä. Lopputuloksena oli, että koira remmeineen ja vöineen paineli pitkin latua ja minä olin kumossa. Nyt oli kyse Joken vyöstä, jossa virallisesti lukee kävelyvyö tms. mutta minulle se ainakin myytiin hiihtovyönä. Ja samapa tuo seisotko jaloillasi vai suksilla, samanlainen nykäisy hihnaan ja vyöhön kohdistuu, jos koira päättää lähteä vaikkapa jäniksen perään. Kummassakaan vyössä ei ole painorajoituksia eikä mainita mitään koiran koosta. Samalla vyöllä ulkoilutat siis tiibetinspanielia ja rhodesiankoiraa…

Lopputuloksena jouduin jättämään vyön liikkeeseen, sillä se lähetetään analysoitavaksi maahantuojalle. Sielläpähän tiirailevat. Huomenna jonkun pitäisi olla yhteyksissä minuun. Täytyyköhän tässä hankkia jotain todistajia jo valmiiksi? Eniten ärsyttää tämä hankaluus. Paljonko muutaman kympin vyö tekee Joken liikevaihdosta!?

Samalla keikalla ärsytti muutenkin toisen kassaneitin palveluhenkisyys. Vaihdoin ostamani valjaat yhtä kokoa pienempiin ja eri valmistajan. Kun siinä pähkäilin, että sopivatkohan ne varmasti, niin toinen myyjistä antoi selvästi ymmärtää, että pitäisi pysyä nyt vain siinä samassa valmistajassa, niin ainakin tulee oikea. Pah. Mitä sitten, vaikka hyppäisin liikkeessä joka päivä. Tuotteita saa sovittaa… muuttakaa politiikkaa, jos rasittaa. Nyt on meillä joka tapauksessa TopCaniksen valjaat, jotka sopii hyvin Jetrolle, joka on solakka. SOIKin valjaat sopivat paremmin Dexterille, jolla on enemmän massaa keskiosassa. SOIKin valjaat ovat huomattavasti väljemmät.

Kiukustuneena paskoista vöistä päätin jo viikonloppuna tilata virallisiin kilpailuihin tarkoitetun hiihtovyön Suomen valjakkourheilijoilta. Vyö ei ollut edes kallis… taisi olla halvempi, mitä nämä “kaiken kansan” vyöt. Sitä odotellessa ja postaan heti uudestaan, kun tilanne etenee .

Ai niin- ja kassaneitin kommentti ostajalle, joka oli kiinnostunut raakaruokinnasta ja murehti riittävätkö pelkät nappulat pennulle: “Ei tarvi mitään muuta. piste.” …No taisi se tarjota niitä marketin käärittyjä “luita” samaan settiin. Eli niitä vaan!

%&%€#€%

Viikonloppu vierähti Miikkan vanhempien mökillä Mäntässä. lauantaiaamuna herättiin hyvissä ajoin ja pakattiin kummallekin koiruudelle mukaan valjaat ja vetoliinat, sillä aikomuksena oli hiihtää pikkuteillä. Perillä järven jään pystyi ylittämään kävellen, mutta sen pinnalla oli aika paljon vettä ja lumisohjoa. Toisaalta meikäläinen pääsi testaamaan uudet vedenpitävät kenkänsä ja oli tyytyväinen . Dexter puolestaan oli ihan pulassa, kun sen tassut kastui… pitääköhän sillekin hankkia vedenpitävät kengät?

Alkajaisiksi päätimme lähteä pilkille Jutan ja Mikan kanssa. Dexter jätettiin mökille, jotta sen tassut säästyisi. Jetroa vesi ei tuntunut haittaavan. Se vain tykkäsi, kun paikalla oli muitakin, jotka heittelivät sille frisbeetä.

Kun kukaan ei enää jaksanut heittää Jetrolle frisbeetä, päätin hakea Dexterin leikkimään sen kanssa. Jetron karva ja kaulapanta oli täynnä jääpaakkuja eikä se näyttänyt kovinkaan hehkeältä. Dexter (ihme kyllä) lähtikin mukaani, mutta kovin pitkin hampain. Pilkkipaikalla se löysi kohdan, jossa ei ollut vesisohjoa lainkaan ja päätti pysytellä siinä. Hieman se piristyi myös leikkimään, mutta vain sillä ehdolla, että pysyttiin kestävällä jäällä. Reilun tunnin pilkkimisen sekä kalattoman saaliin jälkeen luovutettiin me kaikki ja lähdettiin takaisin mökille.

Mä täälä yksin haahuilen, kun oli pakko tulla

Illalla lähdettiin vielä hiihtämään koirien kanssa. Matkaa kertyi yhteensä 4 kilometria. Jetrosta huomasi, että se oli vähän väsynyt jo pilkkireissusta, mutta hyvin se kuitenkin veti. Dexter puolestaan yllätti positiivisesti, sillä se JUOKSI koko neljä kilometriä. Jetro toimi hyvänä kirittäjänä, sillä Dee ei halunnut jäädä jälkeen toisesta. Turhaan siis kinasteltiin siitä aluksi, että kumpi saa Jetron . Meillähän on sama kinastelu myös remmilenkeillä… silloin kinastellaan siitä, kumpi saa Dexterin.

Tänä aamuna hiihdettiin vielä ennenkuin lähdettiin kotiin. Endomondo kertoi, että kilometrejä kertyi 7,6 tällä kertaa. Lenkin aikana törmättiin myös hevoskärryihin. Jetro ei hevosesta paljon piitannut, mutta Dexter alkaa piipata ja menee ihan pyörryksiin. Dexterin kanssa pitää ottaa nopeasti sukset pois jalasta tai hypätä ojaan, jotta saa pideltyä sitä . Loppu matka mentiinkin sitten vähän lujempaa, kun lähdettiin samaan suuntaan kuin hevonen. Dexter lähti niin voimalla liikkeelle, että Miikkan vyöstä hajosi solki (taas!!!). …Omasta vyöstä hajosi aikoinaan sama osanen jo toisella hiihtokerralla. Tällä kertaa vien vyön kyllä kauppaan takaisin ja laitan palautetta valmistajalle, sillä alkaa ottaa päähän, kun välineet ei kestä. No, onneksi ei kuitenkaan sattunut mitään ja päästiin jatkamaan matkaa. Melkein saatiin hevoskärrykin kiinni!

KoiraNetissä näkyy nyt Jetron viralliset kyynär- ja lonkkakuvaukset. Arviot eivät muuttuneet, joten A/A ja 0/0 tuli!

Sanoin Jetrolle, että huomenna haetaan sitten uusi vinkupallo, sillä mammalle on kertynyt hieman bonuksia mustiin ja mirriin . Eikä haittaa, vaikka söit toista monoani. Kyllä niillä kuitenkin pääsee vielä hiihtämään.

Pojat oli perjantain ja lauantain mökillä, kun me ihmiset päätimme lähteä ostoksille, leffaan ja syömään. Dexter ei ollut tykännyt ulkoilmailusta, sillä lunta oli sen mielestä ihan liikaa. Dexter oli luovuttanut puolessa välissä jään ylitystä ja oikaissut naapurin tontin kautta Miikkan vanhempien mökille. Siellä kai meni valmiit polut, joita pitkin oli helpompaa mennä… Voi hieno helmaa. Muuten mökkivisiitti oli sujunut hyvin.

Tänään en malttanut odottaa, että saan koiruudet itselleni, sillä halusin lähteä hiihtämään! Kaivoin sukset ja muut välineet valmiiksi ja kyttäsin ikkunassa, koska koira-auto kääntyy pihaan. Vetokoiraksi halusin ehdottomasti Jetron, sillä en ole hiihtänyt sen kanssa vielä kertaakaan. Viime vuonna se oli mukana juoksemassa, mutta oli vielä liian nuori vetorooliin.

Omassa pihassa jännitti, kun laitoin sukset jalkaan. Jetro roikkui hampaillaan vetoliinassa ja pyöri ympyrää niin, että liina oli tuhannen sotkussa. Päätin, etten kiinnitäkkään liinaa vielä itseeni, vaan pidän sen kädessä… ihan varmuuden vuoksi. Ja sit lähettiin! Heti alkuun alamäki, jossa yritin pysäyttää Jetroa, mutta eihän se mitään ymmärtänyt. Vauhtia riitti ja se juoksi koko matkan, mihin olin suunnitellutkin. Huippu vetokoira!

Tauko. Vetokoirani ei tykkää valjaistaan

Matkaa tuli yhteensä 4,15 km, mikä oli varmasti ihan tarpeeksi näin alkuun. Pienet tiet ovat ihan hyväkuntoisia hiihtopuuhaan ainakin vielä. Tampereella on ainoastaan yksi(!) virallinen koiralatu Peltolammella ja sielläkin tiety kellonajat ja päivät, joina saa hiihtää. Kellonajat ovat tietenkin iltaisin, joten mistään auringonpaisteessa hiihtämisestä on turha haaveilla. Kumma, että näin isossa kaupungissa on koiralatujen tilanne näin syvältä. Seinäjoella latuja oli kaksi eikä aikataulurajoituksia ollut. Tähtitornin latu oli muistaakseni 8 km, mikä on jo hyvän pituinenkin.

Hiihdon jälkeen talsittiin vielä pellon poikki kotiin. Jetro hyppeli kuin jänis edellä ja minä puuskutin perässä sydänkohtauksen partaalla. Lunta oli polviin asti…

Kotiin päästyäni lähdin Dexterin kanssa lenkille järven rantaan. Jäätä pitkin oli ajanut auto, mutta muuten oli kovin hiljaista. Uskalsin kävellä ehkä 5 metriä rannasta jään päällä, mutta sitten alkoi jännittää . Täytyy odottaa, että näkee ensin pilkkimiehiä. Sitten uskaltaa itsekin mennä .

Joinain päivinä, kun ei jaksa lähteä pimeyteen lenkille, on vain kiva puuhailla omassa pihassa. Jetro hakee frisbeetä niin kauan kuin sille jaksaa heittää eli en tiedä, koska se väsyisi . Pojat myös leikkii ahkerasti nyt, kun ei ole enää niin kylmä. Jetron kanssa olen tehnyt vähän tottista, mutta enemmän temppuja . Opetin sen menemään jalkojeni välistä ja se pirulainen oppi sen parissa päivässä. Nyt se kaahottaa menemään ja haukkuu samalla. Lisäksi ollaan tehty liikkeen vaihtoja (istu, maahan, seiso) niin, että pallo on sen edessä maassa. Lisäksi innostuin opettamaan sen tulemaan suoraan perusasennosta eteen istumaan. Liike on vähän vielä vaiheessa ja täytyy miettiä paljonko sitä teen, sillä se tuntuu vaikuttavan seuraamisasentoon. Ei kai tarvi sanoa, että olen katsellut Bart Bellonin youtubituksia . Noh, hauskoja liikkeitähän nuo, vaikkei niillä sinänsä ole tottelevaisuusliikkeiden kanssa mitään tekemistä. Meillä vain on ollut ongelmana Jetron liika pallohulluus ja olen pyrkinyt saamaan sitä rennommaksi ja pallosta pois. En ole taistellut sen kanssa, vaan palkannut heittelemällä ja nyt jalkojen välistä menemällä… saa nähä.

Opetin Dexterillekin jalkojen välistä pujottelua, mutta saa olla aika ISOT liikkeet. Dexter tykkäsi ja oli aika haka myös muissa tempuissa. Sen perusasento on ollut kyllä aina pirun hyvä. Parempi kuin Jetron. Katsotaan, jos saan joku päivä kuvattua poikia videokameralla. Tällä hetkellä mulla on yksi yyyli hieno pätkä, kun Jetro hakee frisbeetä.

Tänään olin ensimmäisen kerran tottis/suojelusemmassa kuunteluoppilaana. Aamulla ei ollut minkäänlaista stressiä, kun tarvi laittaa vain lämpöiset vaatteet päälle ja heilahtaa ratin taakse. Ei huolta siitä, että paleltuuko koira autossa ja tulikohan kaikki sen varusteet mukaan.

Kouluttajana oli Teemu Parviainen. Ensimmäinen koulutuspäivä oli jo eilen, mutta se jäi näkemättä Teuva visiitin vuoksi. Toisaalta olin Jetron kanssa ihan hiljattain Arfmanin semmassa, joten eipä sitä nyt joka paikkaan tarvi ehtiä. Päällimmäisenä jäi mieleen, että voi kun osaisi tarpeeksi hyvin opettaa koiralle asioita heti aluksi. Niin paljon helpompaa kaikki on sitten myöhemmin. Lisäksi oli mukava nähdä semmassa toinen Pysäkki-koira, jolla on sama emä kuin Jetrolla. Kyllä niistä vain heti löytää yhtäläisyyksiä. Muutenkin saman rodun saati sisarusten näkeminen on aina antoisaa!

… En ole vieläkään nähnyt toista rhodesiankoiraa tekemässä tottista livenä!

Taas vapaapäivä! Miltähän tuntuu oikeasti tehdä se viisipäiväinen työviikko .

Perjantaina lähdettiin Teuvalle, kun jouluna ei tullut käytyä kotona lainkaan. Pojat oli ihmeen rauhallisia koko viikonlopun ja niin ne on ollut kyllä koko viikon. Ehkä ne vihdoin pääsee lepäämään, kun olen mennyt takaisin töihin .

Tänä aamuna tehtiin metsälenkki koirien kanssa. Ilokseni voin todeta, että sehän on tullut talvi! Eiköhän nuo lumet nyt pysy maassa ja voi kaivaa sukset esiin!? …Miikkan vanhemmat olivat päässeet jo mökilleen jäätä pitkin! Itse en olisi varmaan uskaltanut vielä jäätä ylittää (tai taktisesti letkan toisiksi viimeisenä, heh). Ehkä parin viikon päästä aikaisintaan voisi tohtia mennä mökkivisiitille…

Uusi vuosi meni leppoisissa tunnelmissa kotona. Jomppa ja Virve tuli meille yöksi, pelattiin vähän trivial pursuittia, valettiin tinaa ja saunottiin. Muutama rakettikin nähtiin, mutta kukaan meillä päin ei ampunut omia.

En edes muista koska viimeksi olisin valanut tinaa. Syy siihen on ollut se, ettei ole ollut takkaa tms. Nyt oikein innostuttiin tulkitsemaan, mitä kukakin sai. Minä pyörittelin omaani aika kauan, kunnes keksin sen muistuttavan koiran naamaa. Olin oikein tohkeissani valoksestani, kunnes luin, että eläin (paitsi hevonen) tarkoittaa raakaluontoista ystävää! Pöh! Miikkan tina lupasi häitä tai kihlajaisia (hi, hi, hi) ja koirien yhteinen tina enteili rauhaa.

Eikös vaan olekin jonkin sortin koira?

Klo 24.00

Tänä aamuna käytiin lenkillä ja nähtiin enemmän Teiskolaisia kuin koskaan ennen. Kaikki morjesteli, vaikkei me ketään tunnetukaan. Dexter seurasi ensin hevosen kavion jälkiä, sen jälkeen toisen koiran jälkiä ja lopuksi vielä naapurin kissan jälkiä… Ja eteenpäin hönkiminen oli sen mukaista .

Huomenna olisi sitten työpäivä pitkään aikaan ja uudessa paikassa. Eiköhän tämä 2012 tästä käyntiin lähde, kun palaa taas arkeen!